Mökkipiha yllätti, kun jokunen päivä sitten paikalle tulin. Muissa asioissa ulkona liikuskellessani äkkäsin aivan kuistin tuntumassa muhkeaa kasvustoa: kuusen herkkutattejahan siellä! Niitä löytyi yhä lisää, kun vähän tutkailin ympäristöä. Ja kaikki priimakunnossa. Siispä tein tattimuhennosta illan vierasvaraksi.
Tontilta löytyy myös voitatteja, kiitos ylettömien sateiden.
Melkoisen sadon perään uusia tattipossuja putkahtelee taas. Kerään ne, pyörittelen pannulla ja panen talteen loppuviikkoa varten. Tuoretta herkkumuhennosta tarjoilen, kun pöytää istahtaa muutama muu itseni lisäksi. Entiset syön loppuun tänään.
Kurpitsankasvatuskaan ei mennyt ihan pieleen, vaikka kesäkuun kylmät hyydyttivät kasvua. Se kesäkurpitsan taimi, joka varjeltui paleltumiselta, yllätti pötkäyttämällä yhden jättikokoisen näytteen. Muut alut lymyilevät kutistuneina lehtien alla. Ei niistä enää ehdi tulla syötävää.
Perin kehnosti edistyy hedelmän turvottaminen jättikurpitsalta. Tokkopa ehtii yksikään pallukoista kasvaa mainittaviin mittioihin näillä säillä, kun öisin on lämpöä nippa nappa viisi astetta, päivällä sentään melkein 18.
Liian myöhään kurpitsa pääsi alkuun, sillä ensimmäinen taimi paleltui. Uuden, taimitarhasta eurolla ostetun jämän, istutin ilmojen lämmittyä. Silloin elettiin jo lähes heinäkuuta.
Ensi vuoden viljelyssuunnitelmiin kuuluu ilman muuta erinäisiä suojaviristyksiä kasvien varjelemiseksi kylmältä. Tomaattejakin olisi tullut runsaasti, jos niille olisi ollut tarjota takkia ylle yökylmiä ja ylettömiä sateita vastaan.
7 kommenttia:
Sienet ovat kuulemma jumalten ruokaa, joten olen suosiolla jättänyt ne heidän käyttöönsä. Sienet ovat kyllä usein hyvin kauniita.
Kurpitsoista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta anoppi sai toisinaan upeaa satoa. Hän kertoi kuitenkin kurpitsojen vaativan aivan tolkuttomasti kastelua. Luulen, että Suomen lyhyet ja usein viileät kesät eivät ihan parhaiten sovellu vetisimpien vihannesta kasvattamiseen. Esim. keskieurooppalaisia retiisejä saa joskus Lidlistä ja ne ovat niin mehukkaita ja aivan eri luokkaa kuin suomalaiset hitaasti kitkeriksi kasvavat retiisit. Oli meillä joskus kasvihuone, mutta se oli pääosin vaimon hoidossa, joskus kävin kastelemassa jotain tomaatteja ja paprikoita.
Oisko pieni kasvihuone jotain ? Pääsisit vähän helpommalla kuin juosta peittelemään taimia iltahämärissä ! Sienestystä kaipaan ja sulla sekin taitaa onnistua ilman hirvikärpäsiä ?! Muuten , suureniko lampi , kun oli niin sateista teillä ?
Heinäkuussa lampi kutistui niin, että ennen näkymättömiäkin kiviä ilmaantui äimisteltäväksi Kaatosateet korjasivat tilanteen. Vedenpinta on noussut yli 15 senttiä, mutta vesi mahtuu yhä kuoppaansa.
Sienet, jumaltenko ruokaa? Tunnen itseni jumalallisen onnekkaaksi, kun nautin sekä sienten keräilystä että ruuaksi laittamisesta, syömisestäkin.
Ihana näky. Jumalista viis, kyllä ne maistuu muillekin.
Ullalta kysyisin, mitä blogeja kannattaisi lisätä omaan listaan. Minulle mahtuisi hyvin muutama lisää, vaikken ylen runsasta valikoimaa seuraisikaan Ullan tapaan.
Hienoa, tatteja olen nähnyt toistaiseksi vain kuvissa!
Naapurin puutarhaekspertiltä (harrastaja) kävin toissapäivänä korjaamassa luomusatoa: kesäkurpitsaa, palsternakkaa, porkkanoita, avomaakurkkuja, persiljaa,omenia,sipulia,jopa viinirypäleitä ja vielä itse tehtyä marjamehua! Mikä aarre tämä naapuri! Ei vaan minulta onnistuis! Luumuja tuli omaista puista ja sitä olemme ihmetelleetkin!
Onneks olkoon, Tuulikki. Pikku hiljaa ehkä minäkin opin tosi viljelijäksi naapurisi tapaan.
Lähetä kommentti