Eka kerta

Olli Jalosen tuoreen Miehiä ja ihmisiä -romaanin yli 500 sivua luin nopeasti, sillä teksti imee mukaansa. Pinnalta arkiasioissa pysyen se sisältää niin draamaa, herkkiä tunteita,  hykerryttävää komiikkaa kuin hiljaisia pohdintoja. Kaiken matkaa 17-vuotias O - pojan nimeä ei mainita, vihjaa kuitenkin Olliin  - asettelee havaitsemiaan miehisyyden peruspalikoita kohdalleen niin, että hyväksyy ne omikseen. Moni kokemus tulee tutuksi eka kertaa. Teos on semmoista sanataidetta, joka ryydittäisi vaikkapa sosiologian, miksei myös psykologian kursseja. Samalla varmistuisi, että jokunen uusien sukupolvien nuori lukija saisi aineksia oman itsensä etsimiseen. Myös yksi ja toinen nykynörtti voi yllättyä, kun löytää romaanista huimia kuvauksia dx-kuuntelusta ja oman radiolähettimen rakentamisesta. Aikoinaan ne puuhat tarjosivat harrastajille ikkunoita kotioloja avarampiin maailmoihin.

Kirjan tapahtumat takakannen teksti tiivistää näin:

Valloittava romaani kesästä, jona nuori mies hankkii ensimmäiset kokemuksensa työelämästä, naisista ja alkoholista 17-vuotiaan nuorukaisen kesäpäivät kuluvat peltifirmassa raavaiden miesten puuhia ja juttuja seuraten. Touhu on välillä kaoottista, mutta mielipiteet varmoja. Porukassa pärjätäkseen apumiehen on päästävä jyvälle peltimiesten surkuhupaisasta kunniakoodista. Kesää leimaa epävarmuus tulevaisuudesta, mutta illat ja yöt täyttyvät laillisista ja laittomista harrastuksista. Herkät ja vaivalloiset ensiaskeleet on otettava niin rakkauden kuin seksuaalisuuden saralla. Isän jouduttua sairaalaan saapuu viesti, joka avaa vanhat salaisuudet, ja monet asiat näyttäytyvät uudella tavalla.

Ensimmäisen lukiovuoden päättyessä O tuo kotiin todistuksen, jonka keskiarvo on 9,5. Silti lukion jatkaminen tuntuu mahdottomalta, kun sairasteleva isä saa potkut. Perheen rahapulassa poika ottaa asiakseen selvittää isän autohankinnan ja auton palautuksen sotkut. Isän tietämättä poika sopii maksavansa kesätöillään autorästit.

Peltifirman aputöihin on O:n tavoin pestattu Reijo eli Rekku, joka on väkivahva, mutta kuin lapseksi jäänyt maatalon poika. Hänen kohtaloonsa O tulee puuttuneeksi, kun aikuiset sähläävät.  Hän löytää itsestään sellaista henkistä voimaa, josta ei ole ollut lainkaan selvillä. Pikku hiljaa O rakentaa itsestään miestä, joka maksaa velkansa, pitää sanansa, ei leveile, ei juoruile, vaikka mitä kuulisi ja näkisi.

Teksti sisältää niin herkkäviritteisiä sävyjä, etten muista aikoihin moista lukeneeni. Erinäisiä katastrofeja väijyy lähistöllä pitkin kesää, mutta edes ajokortitta autolla ajaminen ei aiheuta seuraamuksia. Työnantaja tuntuu jopa unohtavan, ettei pojalla vielä ole korttia, kun pyytää tätä yhä uudestaan kuskiksi. Ihmekö sitten, että eilen yösydännä kirja piti saada loppuun, jotta tietäisi, kuinka O:n kesä lopulta päättyy ja kuinka hän ratkaisee lähitulevaisuutensa isot kysymykset. 

Nyt olisi hyvä taas lukea myös John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, koska se kummittelee monin tavoin Jalosen kirjassa. Ja osuu O:n käsiin Rekun monien kirjojen joukosta!

Netistä löysin joitakin kritiikkejä, joista ainakin Antti Majanderin 13.8.2014 Hesariin kirjoittamaa suosittelen. 

Niin ja tässä vielä lista lukujen kummista otsikoista, joista itse kirja ei tarjoa sisällysluetteloa. Alussa sivunumero, sitten itse otsikko:
5    Rapukesät
55  Käärmeen kuoria
121 Kesäsade sadevesi vesikello kellokukka kukkahame
175 Jumalanlehmät
217 Muumivaloa
241 Joka miehellä viis akkaa joka akalla viis miestä
295 Pirunnyrkki
356 Radio Saatana
411 Miten hiiri kun on mies
474 Jo yö vaipui helmahan nousevan koin