Päivä metsässä

Tätä täydellistä syyspäivää tuskin olisi voinut paremmin viettää kuin painumalla metsään. Viikko sitten jo taivalsimme kävelytuttuni Eevan kanssa kahteen naiseen Kurjenrahkan kansallispuistossa (http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/kurjenrahka/Sivut/Default.aspx). Kiersimme parin kilometrin mittaisen luontopolun. Reissun päätteeksi painuimme mökille syömään. Ajomatkaa kansallispuiston lähimmältä Rantapihan parkkipaikalta mökille on vain seitsemän kilometriä.

Kokemus innoitti yrittämään hommaa uudestaan. Savojärven Rantapihalla tutkailtiin karttaa ja päätettiin nyt rohkeasti painua yhdeksän kilometrin taipaleelle. Hyvin merkittynä se kulkee kuulun Pukkipalon aarnimetsän kautta Takaniitun vuorelle. Ennakkotietojen mukaisesti sieltä aukeaa avara näkymä suoalueelle. Ylle kopioidun linkin kautta pääsee katselemaan kuvia koko alueen maisemista. Tarjolla on myös karttoja. Itse otettuja kuvia ei nyt olekaan, koska unohdin Lumiani kotiin enkä edes yrittänyt kuvaamista pikkuisella kakkospuhelimella.

Vuorelle päästyä olimme jo paarustaneet viitisen kilometriä. Oli kaikin puolin mainio hetki istahtaa parhaaseen maisemien katselupaikkaan kiinnitetylle puupenkille natustamaan eväsleipiä ja hörppämään juotavaa. Ihmeeltä tuntui hiljaisuus. Ei kuulunut maatalouskoneiden, ei autojen, ei lentokoneiden ääniä. Vain yksinäinen pikkulintu tirskahteli lähipuussa. Lintua emme nähneet, emme muitakaan eläimiä mitä nyt jokusen hirvikärpäsen nitistimme niskavilloista. Muutama hyttynenkin inisi ajoittain korvanjuuressa, muttei sen kummempaa.

Mökille päätyi tämänkin päivän reissu. Iltapäiväkahvissa tuntui maistuvan erityinen aarnimetsän aromi, kun kupposen sai nenänsä alle. Virkkua oloa piisaa yhä, vaikka saisi jo talttua, kun pian on mummojen aika yritellä nukkumista.