Imperiumin iltarusko

Eilen illalla katsoin TV2:sta viimeisen jakson pitkään jatkuneesta sarjasta Boardwalk Empire. Aivan alusta en ole sitä nähnyt, mutta kun sen vihdoin äkkäsin, olen pysynyt hurjassa kyydissä.

Mikä selittää esimerkiksi minun kiinnostustani sarjaan? Tässä muutama vastaus: Taiten luodut ja tulkitut, osin todellisiin ihmisiin pohjautuvat hahmot kiinnostavat niin kuin parhaissa leffoissa. Samoin kaikki se, mitä verkostoja he kutovat. Keskeisin henkilö, Enoch "Nucky" Thompson, osoittautuu kotikaupunkinsa Atlantic Cityn napamieheksi, jolle kaikki ovet aukeavat. Raha ratkaisee. Mies loistaa kaupungin hyväntekijänä, joka varjelee mainettaan yhtä tarkasti kuin äärimmäisen huoltiteltua asuaan napinläpikukkineen. Kääntöpuolelta paljastuu, että hänellä on myös toinen, pimeä valtakuntansa. Se saa voimansa kieltolaista, joka tarjoaa yritteliäälle mahdollisuuden rikastua salakuljetuksella. Nuckyn upeaan, täyden palvelun rantakasinoon virtaa viinaa. Janoisia riittää monissa (sala)kapakoissakin. Lisätuloja kertyy lahjuksista. Ongelmia aiheutuu reviiritaisteluista, kuljetusreittien varmisteluista ja kieltolain noudattamista valvovista agenteista. Heistä yksi vaihtaa puolta.

Yhtäkään henkilöhahmoista ei esitetä sävyttömästi joko hyvänä tai pahana. Kaikilla on ristiriitoja ja pyrkimyksiä, joista osaa saatoin ymmärtää. Perhearvoja moni kunnioittaa, lasten parasta tavoitellaan. Mutta rikollinen kasvuympäristö, vaikkakin visusti peiteltynä,  estää esimerkiksi Nuckyn veljen Elias "Eli" Thompsonin perheen poikaa kiinnittymästä opiskeluihin. Yliopisto-opinnoin saavutettava kunniallinen ammatti ei houkuttele, kun ulottuvilla on kiehtova viinabisnes. Yksi rankka teko johtaa kammottaviin seurauksiin, joista nuori mies ei edes ole tarkasti selvillä, mutta katsoja pääsee pikku hiljaa perille koko kuviosta.

Isä-Elias joutuu pakkorakoon, kun kieltolakiagentti saa tapahtumasta kiristysvaltin, jolla koko Nuckyn imperiumi voitaisiin kaataa. Niin ei käy, sillä Nucky aavistaa veljensä uhkaavan petoksen. Tiukassa paikassa "Eli"  vääntäytyy irti agentin painostuksesta ja murjoo omassa olohuoneessaan tämän hengiltä. Jää avoimeksi, kuinka kadulta yksinään autoon nousevan Elin käy. Kyytiin hänet vinkkaa rikollisten apuriksi siirtynyt entinen agentti. Alunperin hän on ollut kiivas, raivoraitis ja uskovainen trokarien jäljittäjä, jolle sittemmin siunaantuu myös pari lasta. Lama-ajan surkeat olot koettelevat perhettä, mikä selittänee miehen ratkaisuja. Hänen kuvansa näkyy yllä oikeassa alalaidassa. Loppukohtaus Elin kanssa tarjoaisi hyviä mahdollisuuksia tarinan jatkokehittelyyn.

Margaret Thompson ei taivu miehensä kaikkiin manöövereihin, vaan tekee omia siirtoja, kunnes lopulta lähtee tiehensä. Pelisilmää Margaret omaa alun alkaen. Eilisessä päätösjaksossa Margaret vilahtaa pikaisesti tilanteessa, jossa hän näyttää muuttavan lapsineen kunnon asuntoon New Yorkissa. Arnold Rothstein on järjestelyn takana, kun saa Margaretin työnantajaltaan sieppaamaa arvokasta sijoitusapua. Odotan, että tämän nopeaälyisen irlannittaren yhteistyö juutalaispohatan kanssa on yksi juonne tulevissa jaksoissa, jos HBO vielä jatkaa sarjaa.

Mukana on varmasti myös kauhistuttava, hurskasteleva Dr. Valentin Narcisse, joka ei kuole, vaikka tätä pahaa kuinka yritettäisiin tappaa. Kovia otteitaan jatkanee myös Al Capone, samoin muut italialaislähtöiset gangsterit.

Sen sijaan yksi suosikkihahmoistani  Richard Harrow ei voi enää olla mukana, sillä hän menehtyy ampumahaavaansa.  Hän on se, joka sodassa oppinsa saaneen tappajan töistään huolimatta pystyy loppuun asti toimimaan myös hyvän puolesta. Vielä viime tekonaan hän näet pelastaa sotakaverinsa Jimmyn pojan kauas pois Atlantic Cityn rikollisympäristöstä. Tämän henkilön myötä katsoja elää sodan runteleman ihmisen kohtaloa tavalla, joka aika ajoin on pohdituttanut pitkään.

Kaiken kaikkiaan Boardwalk Empiren tähän astiset jaksot tarjoavat tarkasti koostetun freskon gangsterien puuhista Yhdysvaltain itärannikolla 1920-luvulta 1930-luvun alkuun, muttei ihan vielä kieltolain loppuun asti. Sarja nojaa paljolti historiallisiin tosiasioihin. Pätevät ohjaajat Martin Scorsese etunenässä ja tietysti myös erinomaiset käsikirjoittajat taustatutkijoineen ovat luoneet elokuvaan niin uskottavan maailman, että se herättää luottamusta. Katsoja pysähtyy pohtimaan, mitä sidoksia poliitikoilla yleensä on rikollisiin, miten kaikkinainen korruptio ilmenee ja syövyttää yhteiskunnan toimintoja. Kuinka hurmaavan "tavallisia" monet väkivaltaa kaihtamattomat tyypit voivatkaan olla, kun he arvioivat etujensa vaativan säällisiä käytöstapoja ja samalla voitelevat ympäristöään lahjoituksin. Ja kuinka yksin ihminen onkaan sitten, kun kulissit alkavat rapistua.