Lämpöisenä lauantaiaamuna, kun taivas tarjoili pehmoista utupilvien suodattamaa valoa, otin pitkästä aikaa ison Nikonin esille ja lähdin katsastamaan, mitä kuvattavaa heinäkuinen mökipiha tarjoaa. Tarkoitus oli kerrata niitä kameran asetuksia, joilla kasvin tausta jää epätarkaksi. Ensimmäisessä otoksessa purppuraheisiangervon oksa kukkanuppuineen panee arvailemaan, mihin tarkensin. Ei ihan onnistunut tämä otos.
Ilmasipulin kukinto oli tässä se, johon tähtäsin. Pahaksi onneksi kuvasta uupuu metsälude, jonka suotta hätistin nauttimasta siitepölyateriaa. Aika mukavasti tulos silti vastaa pyrkimyksiä.
Tätäkin heilimöivän heinän kuvaa katselen mielikseni. Tiukasti raajaamalla kuvasta tuli sopivan pieni blogitarkoituksiin.
Uljaita päivänliljoja pihassa kukkii monella lohkolla. Käpristyneet terälehdet näkyvät tähtäyksessäni selvästi vasta nyt, kun niitä pystyy katsomaan muusta ympäristöstä eristettyinä. Tuleepa kukoistuksen hetkellisyys samalla havaittavaksi.
Särkynytsydän uupuu sekin pian kukkimisestaan. Parissa viikossa se kellastuu ja nuutuu niin, että tarhuri ottaa ja leikkaa sen. Ei hätää, lähellä kohoilee jo myöhäisen kesän kukkija, joka vähin erin valtaa paikan ja kerää katseet.
Pari päivää sitten avautui ensimmäinen lumpeen kukka. Aamu oli jo pitkällä, kun kamerani kanssa ihailin yhtä kukkayksilöä. Tällaiselta se näytti koko komeudessaan. Pari kolme muutakin lummetta availi umppujaan aamuhämärän hälvettyä. Lisää hehkeitä kukintoja ilmaantuu, kun nuppuja yltää pintaan. Niitä kehittyy lähes syksyyn asti, jos oikein muistan viime kesältä. Kaunista kesää piisaa vielä...
7 kommenttia:
Toinen toistaan upeampia kukkakuvia! Ehkä tuo lumpeenkukka vie voiton tällä kertaa, mutta särkynyt sydän on hieno myös. Hyvä kamera sinulla varmaan on ja silmää niin fyysisesti kuin aiheitten valinnan kannaltakin! Minulta tahtoo nuo tarkennukset viidenkympin Nikonilla mennä miten sattuu.
Aamun opastustuokio tuotti satoa. Kerrattiin taas kaikki olennaiset asetukset. Ei niitä monta ole, vaikka kombinaatioissa riittää testailemista. Kameraa kiittelen minäkin. Muutaman vuoden takainen ostos palvelee yhä mallikkaasti, kunhan tartun kuvaushommiin.
Tosi komeita otoksia! Ovatko lumpeet "riehaantuneet"? Eivät taida sentään peittää koko poukamaa!
Eivät ole lumpeet riehaantuneet, ainakaan vielä. Oireitakaan leviämisestä en ole havainnut.
Todella kauniita !! Oikeastaan kaikki . Silti se heinä liikutti eniten minuakin ja sitten se iiriksen sini !! Lisää kuvia katseltavaksi , please !
Kauniita kuvia. Minäkin yritän koristella blogiani kasvikuvilla, mutta en ole vielä oppinut noin taitavaksi kuvaamasi.
Kasvit ovat kiitollinen kuvauskohde, ellei tuule. Ne ovat, mitä ovat - poseeraamatta.
Lähetä kommentti