torstai 8. joulukuuta 2016

Igen en roman om ett brott

 Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön yhdessä kirjoittamista kymmenestä rikosromaanista luin vastikään viidennen. Se on nimeltään Brandbilen som försvann (1967/1986). Maineikkaan sarjan joka opuksesta on julkaistu useita painoksia sekä alkukielellä että käännöksinä.

Kirjan kansikuva näyttää räjähdysmäisen tapahtuman. Se paljastuu rikokseksi, jonka selvittämiseen kuluu aikaa kuukausitolkulla helmikuun alkupäivistä kesän lopulle.

Jännästi myös yhden poliisin pojalleen ostama lelu, paloauto, tuottaa katoamisellaan päänvaivaa. Lähes yhtaikaa kumpikin mysteeri selviää.



Takakansiteksti tarjoaa yhden hyvän esimerkin siitä, ettei vajavaisella ruotsilla lukeminen suju turhan helposti. Sana 'åkarbrasa' ihmetytti, kunnes nöyrryin etsimään apua kännykkäni sankirjasta (Sanakirja.org). Sen mukaan kyse on käsien heiluttamisesta ympäri kroppaa, jotta saisi itsensä äkkiä lämpimäksi kylmässä säässä. Itse tilanne väläyttää esiin poliisin työn pitkästyttäviä puolia, jotka ykskaks voivat muuttua katastrofaalisiksi.

Nimeltä mainittu Gunvald Larsson oli saapunut vain pikaisesti paikalle, mutta jäi puolestaan vahtiin, kun hommaa hoitaneen nuoren konstaapelin oli syytä päästä hetkeksi läheiselle asemalle lämmittelemään. Ja kuinka ollakaan, Larssonin myöhäinen kotimatka keskeytyi tyystin. Hän oli se, joka ryhtyi rivakasti pelastamaan ihmisiä palavasta talosta, sillä ihan oikeakin paloauto oli pitkään hukassa.

Jo tässä alkutilanteessa nuoren ja kokeneen poliisin keskinäinen sanailu näyttää kummastakin heille tyypillisiä piirteitä. Larssonin varsinaiset työkaverit ovat murhatutkijoita, joiden työhuoneet sijaitsevat keskellä Tukholmaa. Keskeisiä miehiä ovat maltillinen Martin Beck, piippua poltteleva Melander, nuori ja suuria suunnitteleva Skacke, äkäinen Kollberg ja perhettään rakastava Rönn. Naisia ei kuuluu tiimiin. Kollberg on alvariinsa Skacken kimpussa. Pikku hiljaa Skackekin sentään saa toimeksi jotain sellaista, mitä ei suoralta kädeltä mitätöidä.

Pirulliselta tuntuu, kuinka vaivalloista on haalia kokoon murhapoltoksi havaittuun juttuun liittyviä tietoja. Työ vaatii pitkää pinnaa, yhteisiä pohdiskeluja, jalkatyötä, ihmisten jututtamisia, syrjäisten paikkojen koluamista.  Palapeliin alkaa löytyä osia. Olennaisin niistä on mereen hautautuneena Malmössä. Sattumalta pari pikkupoikaa äkkää vedestä auton ja poliisi saa tietää asiasta. Yhteistyö sikäläisen poliisin kanssa tuottaakin tuloksia, mutta perin hitaasti. Tämä Månsson muuten on se poliisi, josta tiedetään, että hän löytää aina etsimänsä. Niin käy taas, vaikka väliin osuu kesälomia ja muita taukoja. Parasta on, että hän löytää myös Rönnin pikkupojan kauan kateissa olleen paloauton.

Lopulta päätekijä, ulkomainen ammattirikollinen, on selvillä. Kun hän taas tulee bisneksilleen Tulkholmaan, lukija saa eteensä yllätyksen samoin kuin Skacke ja Kollberg työtehtävässään.  Kollberg ehtii vielä haukotella, kunnes rävähtää. Ei mikään vaisu päätös tutkinnalle saati siitä kertovalle romaanille!

Kritiikeissä on kiitelty kirjailijaparin aikaansaannoksia ensimmäisiksi poliisien työtä realistisesti kuvaaviksi romaaneiksi. Niiden jälkiä on huomattu löytyvän muun muassa monista sittemmin tutuiksi tulleista TV-sarjoista. Lisätietoja löytyy muun muassa edellisestä Romaani rikoksesta -jutustani, johon vie tämä linkki.

Asiasta toiseen: Sjöwallin ja Wahlöön romaanien alkukielellä lukemisen ohessa paikkailen lähes päivittäin ruotsin taitojani WordDive-nettikurssin avulla. Homma sujuu hauskasti melkein kuin pelaten. Kiitoksiakin heruu ja mitaleita. Välillä piirroshahmo hyppää lammikkoon ja löytää aarteen. Hymyilyttävää! Pian pääsen testamaan hääjuhlareisssulla Skellefteåhon, kuinka sutjakasti suollan ruotsia. Vai yhäkö änkkään tutuksi tulleeseen viime aikojen tyyliin? Joskus sentään oli katetta kuvitelmalle, että minäkin puhun tai puhuin flytande svenskaa.

PS Ihmettelen blogini äkkinäistä ja hetkellistä suosiota. Normaalisti sivuilla käydään muutamia  kymmeniä kertoja. Mutta itsenäisyyspäivänä Akanvirrassa oli vierailtu peräti  422 kertaa. Lähes kaikki käynnit olivat tulleet Venäjältä Internet Explorerin kautta. Mistähän lienee kysymys?

Ei kommentteja: