keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Helteisen viikon murhamysteeri

Jatkan urakkaani ruotsalaisten klassikkoaseman saavuttaneiden rikosromaanien parissa. Nyt oli vuorossa kirja, jolla on sen verran outo otsikko, että Piratförlagetin luvalla Google tarjoaa määräsivuista tämän linkin selitykseksi. Lukija kyllä törmää melko varhaisessa vaiheessa kohtaukseen, jolle linkkiä klikkaamalla pääsee. Tapahtuu sellaista, että aiemmista kirjoista tutut radiopoliisit näyttäytyvät taas ja yhtä hölmöinä kuin ennenkin. Se, joka lukee sarjan kymmenen teosta ilmestymisjärjestyksessä, ei vielä tässä vaiheessa tiedä, mitä heille sittemmin tapahtuu. Minä tiedän, sillä luin viimeisenkin osan jo pari kolme sarjan kirjaa sitten.

Vuoden 2012 painoksen takakanteen on otettu katkelma kirjan alkuluvusta: ... och i samma ögonblick drog nykomlingen fram ett stålblott föremål med refflad kolv och lång pipa och siktade noga och sköt talaren i huvudet. Knallen var inte chockerande ljudlig, lät snarare som det fridsamma puffandet från ett salongsgevär på en marknadsskjutbana. Kulan träffade strax bakom vänstra örat och talaren föll framstupa över bordet med vänstra kinden i det krenelerade potatismoset kring en utsökt fiskstuvning à la Frans Suell.

Kustantajan nettisivuille on laadittu samaisen vuoden 2012 painoksen yhteyteen informaatioksi tämä teksti:

En ovanligt varm sommardag kommer en man in på en av Malmös elegantare restauranger, styr stegen mot en känd affärsman som håller tal för sitt middagssällskap och skjuter honom strax bakom vänster öra. Därefter stoppar han på sig vapnet, kliver ut på gatan genom ett öppet fönster och försvinner spårlöst.
Kommissarie Martin Beck skickas iväg från Stockholm för att ta hand om den komplicerade och ytterst känsliga utredningen.



Maj Sjöwall och Per Wahlöö, Polis, polis, potatismos
Roman om ett brott, den femte delen av serien
Piratförlaget 1970/2012
Omslag: Dan Jonsson
Förord av Arne Dahl

Kirjassa siis eletään kesän 1969 heinäkuuta. Selkeästi käy ilmi se kirjoittajien periaate, että analysoidaan rikollisuutta osana yhteiskuntaa ja sen moraalisia ilmentymiä. Kun upporikas mies ammutaan keskellä kirkasta päivää hienossa ravintolassa, herää Tukholmasta maata johtavassa keskusrikospoliisin  päällikössä oitis epäilyjä terroriteosta. Niinpä murhan selvitys siirtyy heti alkuvaiheessa keskusrikospoliisille, ja poliisipäällikön puhaltaessa niskaan Martin Beck matkustaa Malmööhön. Pian mukaan kytketään omituinen, pellemäinen turvallisuuspoliisi. Hänestä ei ole mitään apua rikoksen selvittämisessä.

Malmön poliisin edustajat yhdessä Beckin kanssa etenevät vähä vähältä kohti ratkaisua. Kuva tekijästä alkaa hahmottua. Ratkaiseva apu saadaan sattumalta Tanskasta.  Myös Tukholmassa ahkeroidaan. Murhatun asuntojen rakentamiset ja vuokraamiset paljastuvat törkeäksi kiskonnaksi. Hänen muidenkin liiketoimiensa tavoitteeksi paljastuu voittojen maksimointi. Riittämättömien tuottojen takia tehtaita on suljettu, työntekijät irtisanottu ja häädetty yrityksen asunnoista. Eräässä kovan kohtalon kokeneessa kytee viha, joka tilaisuuden tullen purkautuu äkkinäiseksi toiminnaksi.

Poliisijohdon tohkailu kansainvälisistä terrorismikytköksistä osoittautuu naurettavaksi. Kauas on helpompi katsoa kuin nähdä lähellä yhteiskunnallisia, ratkaistavissa olevia ongelmia. Kirjan poliisipäällikkö toimii - kuten sittemmin monissa rikossarjoissa on tullut nähdyksi - siten, että on varjeltava varakkaita ja varottava julkisuutta. Rikosten perimmäiset syyt eivät kiinnosta poliisijohtoa. Toisin on Martin Beckin kaltaisten poliisien laita. He voivat kokea henkilökohtaisesti esimerkiksi rikoksen tehneen huono-osaisuuden näkemättä silti, mitä tehdä asiaintilan korjaamiseksi. Rikollisuus ja myös rikos jäytää mieltä, masentaa.

Kaikkine käänteineen romaani tarjoaa niin selväpiirteisen tapahtumain kulun, että tuli jo lukiessa mieleen elokuvan käsikirjoitus. Tämä kirja onkin filmattu jopa useaan kertaan. Mitään eriomaisia arviointeja tämä tai muutkaan Beck-leffat eivät näytä saaneen, kun taas kirjoja ylistetään yhä edelleen.

Kymmenestä kirjasta minulla on enää kaksi lukematta. Ne ovat Det slutna rummet ja Polismördaren. Jälkimmäinen linkki vie elokuvaan. Kenties se on se, jonka vain katson leffana. Olen tähän asti varonut elokuvia, etteivät niiden tekijät pääse kuvittamaan minunkin  mielessäni Martin Beckiä ja muita keskeisiä poliiseja ja heidän läheisiään. Nyt olisin valmis ottamaan riskin. Itse asiassa mietin uteliaana, keitä näyttelijöitä rooleihin on valittu ja osaanko hyväksyä heidät edustamaan tuttuja romaanihenkilöitä.

3 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Kuinka on mahdollista , että olet säästynyt Beck-elokuvilta ? Tämä kyllä tuntuu siltä ensimmäiseltä Beck-hahmolta -eli ikivanhaa juttua ...vai ?Kirjoja en ole lukenut , mutta katsonut elokuvat moneen kertaan , varsinkin kun ne tulevat telkasta aina uudelleen ja uudelleen ! Onko mahdollista , että lukemasi kirjat ovat ihan eri juttu ?!

Lissu kirjoitti...

Kirjat ovat jokaisen leffan pohjana. Nehän ovat maailmanmaineessa, käännetty ties kuinka monelle kielelle ja koulineet silläkin tavoin myöhempiä rikoskirjailijoita. Minä puolestani olen friskannut ruotsin kieltäni pitkin talvea Beck-kirjoilla niin, että juttu luistaa mukavasti nykyisin taas ruotsiksikin.

Lissu kirjoitti...

Jatkoksi vielä Vanskille, että kirjat ovat ilmestyneet vuosina 1965 - 1975. Leffoista kriitikot ja muut sellaiset näyttävät sanoneen, etteivät ne yllä kirjojen tasolle. Itselläni ei voi olla mielipidettä, ennen kuin olen katsonut yhden Beck-leffan. Tähän asti olen välttynyt niiltä, kun tallennan ja katson ihan eri sorttisia elokuvia. Jos esim. lehdessä sanotaan jotakin leffaa kehnoksi, uskon kriitikkoa ja jätän mokoman väliin.