Vahvojen naisten maailmaa

Lauantaiksi 25. maaliskuuta klo 13:sta alkaen Kittilän Könkäällä Päivikki Palosaaren kotona oli tiedossa tilaisuus, jossa oli määrä julkaista hänen äitinsä Iris Palosaaren viimeisin kirja nimeltä Kirjeitä sielunmaisemasta (2017). Niin tosiaan tapahtui, vaikka tilaisuuden käsikirjoitus ei noudattanut Iriksen itsensä laatimaa. Päivä nimittäin sattui olemaan kirjailijan syntymäpäivä. Niinpä onnitteluista ja lahjoista ei ollut tulla loppua, vaikka Iris aika ajoin yritti siirtää puheen kirjaansa.

Mutta siinä kohtaa kun kutsu kävi kahvipöydän herkkujen ääreen, asiat pantiin alun perin aiottuun järjestykseen ja ruvettiin puhumaan kirjasta. Iris avasi asiaa kertomalla, miten  kirjahanke alkoi kehkeytyä. Se pääsi vauhtiin, kun vanha tuttu ja ystävä Sinikka Larsen suostui yhteistyökumppaniksi. Hän kokosi ja järjesteli Iriksen tekstejä sekä kirjoitti kaksi artikkelia, toisen Iriksestä ja toisen Arvo Palosaaresta, Iriksen ex-aviomiehestä. Kannen on tehnyt Päivikin tytär Pirita Laru. Taitto ja painatus hoitui Päivikin Hullu Poro -yrityksessä. Jenna Puikko, firman media-assistentti, joutui melkoiseen helteeseen kirjahankkeen takia.

Sinikka, hyvä ystäväni, valaisi omassa puheessaan, miten  yhteistyö hänen ja Iriksen välillä on muotoutunut ja mitä hän on oppinut Irikselle tärkeästä henkimaailmasta. Yhteistyön ensi vaiheessa oli aiheena Iriksen työ kätilönä Kittilän selkosilla. Silloin Sinikka uurasti haastattelemalla Iristä ja hänen läheisiään. Kaikesta keräämästään aineistosta hän kirjoitti Iriksen elämäntarinan, jonka keskeinen sisältö oli tiivistettävissä otsikoksi  Jumalan ja synnyttäjän välissä (2006). Siitä on otettu toinen painos 2016.

Ilokseni olen saanut olla mukana näiden hankkeiden muutamissa vaiheissa ja päässyt samalla tutustumaan turkulais-kittiläläiseen elämänmenoon. Irishän on Turusta lähtöisin, mikä mukavasti on yhdistänyt minua ja Iristä. Olin jopa läsnä Iriksen 80-vuotisjuhlassa, josta aikoinaan tarjoilin tämän blogijutun.

Tällä kertaa olin mukana lähinnä Sinikan seurueessa, jolle oli viikoksi varattuna koko Taivaanvalkeiden yläkerta. Parhaana talviturismin kautena huoneille oli niin kova kysyntä, että kun lähdimme eilen pois, siivoojat ilmestyivät saman tien hoitamaan paikkoja kuntoon uusille tulijoille, tiettävästi hollantilaisille. Kyllä kelpaa Taivaanvalkeita kaupata, sillä vanha talo on täysin remontoitu parisen vuotta sitten. Joka huoneessa on nyt oma kylppäri. Lisäksi löytyy mukavia yhteisiä oleskelutiloja ja erilaisia saunoja, avanto ja kaiketi myös poreallas ainakin kesäaikaan.

Kävelykierroksilta kertyi kuvia puhtoisten valkoisten hankien ympäröimistä rakennusrykelmistä. Kuvan näkymä aukeaa eteen, kun nousee Ounasjoen töyräältä Taivaanvalkeisiin. Keltaisella osittain maalatuissa rakennuksissa sijaitsevat majoitustilat. Tonttula näkyy takana vasemmalla. Viime viikon mittaan paikalla hyöri paljon hiihtäjiä ja myös kaikenkokoisia tonttuja, sillä tekeillä oli joulukalenterin filmaus. Päivikki tuntui ehtivän usein mukaan.

Taivaanvalkeitten lähistöllä levittäytyy Palosaarten ja heidän naapuriensa rakennuksia. Jouni Palosaaren iso talo näkyy kuvan keskellä, Iriksen Ämmilä siitä vasemmalle. Kovin kaukana ei ole Päivikin nykyinen kotikaan, komea sininen hirsirakennus. Kuvasin sen Ounasjoen jäältä.

Uljaat olivat  raamit Iris-äidin kirjanjulkistamiselle. Koska Iris ei halunnut lehti-ilmoitusta tapahtumasta, paikalle ilmaantuivat ne, jotka tiesivät muulla tavoin asiasta. Aikarajaus oli sovittu kahdeksi tunniksi Iriksen terveydentilan vuoksi. Hän on yhä uuvuksissa kaatumistapaturman ja sitä seuranneiden muiden vaivojen takia. Iriksen tahdonvoimasta saatiin taas kerran todiste, kun hän ihmeellisellä tavalla selviytyi kauniina ja valovoimaisena muiden joukkoon.

Päivikkiä on kiittäminen paljosta. Monien kiireittensä keskellä hän toteutti kaikkine tarjoiluineen tilaisuuden, josta tuli kuin tulikin lämminhenkinen 85-vuotisjuhla, vaikka kirjanjulkistamisen piti olla pääasia. Ja kohosihan kirja komeasti näkösälle kauniiksi lopuksi, kun jokainen sai omakseen sellaisen teoksen, johon Iris jo ennakolta oli piirrellyt omistuskirjoituksensa.