keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vaihteeksi elokuvia

Eilinen ilta talvikodossa kului Richard Linklaterin Rakkaus-trilogiaa katsellen. Yle Teema lähetti sen 23. kesäkuuta. Koska en tuoreeltaan voinut uppoutua leffoihin, tallensin kehutun satsin, onneksi. Katsomisen alkuun päästyäni en malttanut lopettaa kesken, vaan annoin mennä yhteen syssyyn kaikki kolme.

Verkkotoimittaja Lauri Itäkannas on kirjoittanut tausta-artikkelin, josta varmistuu, että teos kattaa parin vuosikymmenen ajan päähenkilöiden elämästä ja että kukin osa keskittyy yhteen vuorokauteen. Ensimmäisessä osassa Rakkautta ennen auringonnousua (1995) eletään vuotta 1994 ja ollaan junamatkalla. Jesse (Ethan Hawke) ja Céline (Julie Delpy) alkavat jutella keskenään ja jäävät junasta yhdessä Wieniin. Ihmeellisen vaivattomasti kuljeskellaan, jutellaan, lähennytään, hurmaannutaan. Hyvin uskottavasti rakentuu kuva hiukan yli parikymppisistä nuorista, joilla on vain muutama tunti yhteistä aikaa ja jotka ovat kuin luodut toisilleen. Lämpimänä kesäyönä kaupunki, sen kuppilat, puistot ja Tonavan rannat tarjoavat lumoavia näkymiä. Katsojakin kokee olevansa lumottu. Aamun valjussa valossa koittaa eron hetki. Viime tingassa ehditään sopia uusi tapaaminen samalle rautatieasemalle puolen vuoden kuluttua, mutta edes tarkkoja nimiä saati puhelinnumeroita ei vaihdeta. Kiihkeisiin suudelmiin elokuva loppuu. Jotakin hetken tunnelmasta siirtyy kotikatsomoon, missä tällä kertaa pohdiskelin yksikseni, tapaavatkohan Jesse ja Céline enää ikinä.

 Toki oli selvää, että he tapaavat, koska saman tien käynnistin seuraavan osan Rakkautta ennen auringonlaskua (2004). Sovittu tapaaminen Wienin juna-asemalla ei toteutunut, vaan Céline ilmaantuu Pariisissa kirjakauppaan yleisön taakse kuuntelemaan Jesseä, joka esittelee bestseller-kirjaansa. On kulunut viisi vuotta Wienin lumosta. Taas on aikaa vain sen verran, että ehditään hiukan kävellä. Kuinka ollakaan, napataan muutama minuutti lisää yhteistä aikaa, ennen kuin Jessen on riennettävä lentokentälle ja takaisin Yhdysvaltoihin perheensä luo. Wienin tunnelmat toistuvat. Juttu sujuu, kelpo selityksiä löytyy sille, ettei Céline tullutkaan Wieniin. Yhtään kuollutta hetkeä tähänkään elokuvaan ei ole eksynyt. Varsinainen herkkukohtaus nähdään lopussa, kun Céline on vienyt pikaisesti Jessen asuntoonsa, jotta voisi esittää tälle yhden laulun. Kuullaan ja nähdään taianomainen esitys. Laulun sanat jäävät kaikumaan korviin ja Célinen hurmaava olemus askarruttamaan mieltä, kun musta loppuplanssi peittää ruudun. Tähänkö parin tarina voisi päättyä? Upea leffa säilytti intensiteettinsä viimeiseen ruutuun.

En paljoa kaivannut edes jaloittelua, ennen kuin jatkoin sarjan viimeiseen osaan Rakkautta ennen keskiyötä (2013). Siinä lomaillaan Kreikassa. Ohimennen selviää, että Jesse ei ehtinyt Pariisissa lennolleen, vaan hän jäi Célinen luo, mistä seurasi, että pian Céline odotti kaksosia. Elokuvassa kauniit tyttöset ovat jo isoja, samoin 14-vuotias Jessen poika, jota ollaan saattamassa lennolle äitinsä luo Yhdysvaltoihin. Lapsia ei näy, kun ollaan kirjailijaystävien luona Peloponnesoksella. Yhteisellä aterialla keskustellaan vilkkaasti ja sivistyneesti. Céline loistaa ironisuudellaan, josta pilkottaa kateus miehen menestyksestä. Pariskunta kävelee taas pitkään ja juttua riittää.

 
Hotellihuone odottaa. Mutta kaikki muu odotus menee aivan mönkään yhden puhelinsoiton myötä. 
Céline kääntää itsestään nurjan puolen esiin, raivoaa, oksentaa suustaan Jessen niskaan kaiken mahdollisen lapsia synnyttäneen ja hoivanneen naisen kaunan. Feministiset kiivailut ja uralla etenemisen halut pursuavat esiin. Äimänä seurasin, kuinka tilanne kärjistyi kärjistymistään ja kuinka Jesse jaksoi säilyttää malttinsa. Miehen pinna on tosiaan pitkä! Hän on se, joka lähtee karanneen perään rantatavernaan ja tarinoimalla onnistuu pikku hiljaa tyynnyttämään Célinen. Raivotar asettuu, kun Jesse osaa muistuttaa, kuinka itsensä aina vanhaksi tuntenut Céline voisi kahdeksankymppisenä muistella, miten hän juuri tänä nimenomaisena iltana ollessaan nelikymppinen saikaan nauttia rakastelusta... Niinpä. Elokuva päättyy taas yhtä arvoituksellisesti kuin kaksi edellistäkin, ja katsojalle avautuu tilaisuus rakennella jatkoa ihan itse.

Voi olla, että Rakkaus-trilogia saa vielä jatkoa, jos ohjaaja ja käsikirjoittajat jaksavat jatkaa pariskunnan kuvion tutkimista ja samat loisteliaat näyttelijät ovat yhä saatavissa rooleihinsa vaikkapa vuonna 2023.

Ei kommentteja: