Pussikaljaelokuvasta hupia kotisohvalle

Kesä meni helteitä odotellessa, turhaan. Eilinen leffavalinta tarjosi menetykseen korviketta, sillä Ville Jankerin ohjaamassa Pussikaljaelokuvassa tallaillaan vuorokauden verran helteisessä Helsingin Kalliossa. Suven suloisuus ylsi kotisohvalle asti. Ehkä oli jopa eduksi, että leffan pohjateos, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, on minulta jäänyt lukematta. Sen sijaan Nenäpäivä osui lukulistalleni ystävänpäivänä 2011 ja pääsi myös osaksi blogipäivityksiäni.

Pussikaljaelokuvassa pohjaromaanin tavoin kolme kundia seilailee siellä täällä Kalliossa. Sälleiksi he eivät itseään tunnusta, kun kavereita lähietäisyydeltä tarkastellut neitokainen moista nimitystä heistä käyttää. Vähäinenkään työ ei näitä heppuja kiinnosta, vaikka kaljarahasta on ainainen puute. Löysäily on niin taidokasta, ettei tämmöinen mummukaan osaa muuta kuin hymyillä näille juipeille.

Yhden tietyn poliisipartion kanssa tulee alvariinsa kahnausta. Varsinkin Eero Milonoffin esittämä Henninen on herkkä provosoimaan poliiseja ja provosoitumaan näiden järjestyksenpidosta. Jo alkukuvissa Jussi Nikkilän näyttelemä Marsalkka puolestaan tuntee nahoissaan erityisenä uhkana kadun toiselta laidalta tuijottavan paksumahaisen miehen. Sama hahmo vilahtaa lähellä leffan loppua, mikä antaa olettaa, että hahmo on jokin kestoväsymystä potevan Marsalkan päänsisäinen mörkö.

Kuvissa keltapaitaisena näkyvä Lihi (Ylermi Rajamaa) on vikkelä poika. Hän kääntää lähipuodeista milloin noppia, milloin kengät Henniselle, kun tämä sattuu keskellä katua astumaan koiranpaskaan eikä jaksa putsata popojaan. Ystävää on autettava! Selväksi käy monin tavoin, että nuoruuttaan yhä venyttävät kolmekymppiset kaverukset ovat keskenään tosi ystäviä. Elokuvan kaunis loppu kaikessa vähäeleisyydessään on uuden päivän ja ystävyyden hiljainen juhlahetki.

Onneksi tallensin tämänkin pikku aarteen, kun Nelonen tarjosi sen katsottavaksi 3.10.2016.Vuoden verran se vielä säilyy Elisa Viihteen tallenteissani. Sitten se häipyy automaattisesti. Toki tämäkin tuote varmaan löytyy vielä pitkään elokuvavuokraamoista. Niinpä suosittelen lämpimästi leffaa samoin kuin Film-o-holicin arvostelijaraati kritiikissä, joka on otsikoitu innostavasti näillä sanoin Kallion karhea kimallus. 
Tässä vielä linkki Pussikaljaelokuvan viralliseen traileriin.