Parin illan takaisia kuvia katsellessa muistui mieleen, kuinka eräs Australiaan muuttanut suomalainen kertoi, että hänen silmiinsä koskee kaikki se vihreys, jonka keskelle Suomessa aina kesällä käydessä joutuu. Uudessa asuinympäristössä näet vallitsee armeliaan rusahtava väritys. Selitys sille on karu: armoton aurinko.
Täkäläisissä metsiköissä silmänsä koulinut ei valita yletöntä vihreyttä. Sitä kaipaa, jos joutuu viipymään kuumuuttaan kuivissa maissa ja maisemissa. Kokemusta on! Unta voisi nähdä vaikkapa tästä auringon kultaamasta koivun lehvästöstä.
Voisi myös muistuttaa itselleen, että maltillisempiakin sävyjä löytyy, kun vaihtaa metsän peltomaisemaan tai suonäkymään.
Ja pellon laidalta löytyy hyvässä lykyssä taas ryöppyävää, väkevän vihreää lehtirunsautta, kuten oheinen puutarhasta zoomailtu kuva näyttää.
2 kommenttia:
Minun äitini sanoi aikoinaan , kun kehoitin häntä ottamaan maalaustarvikkeet esiin , että "eihä kesällä voi Suomessa mitään maalata , kun KAIKKI on vain vihreää !" Joten minä otin kameran ja näytin hänelle "ne vihreät"!
Todellakin vaihtelevia muotoja ja vihreitä. Tunnelma muuttuu niin pienestä.
Lähetä kommentti