Eilen matkasin Helsinkiin, tänään sieltä palasin. Vuorokauden reissulla ehtii nähdä taidetta, tavata ystäviä, yöpyä nuorenparin luona ja nauttia herkkuaamiaisen Mutterissa. Koko kuvio kerrassaan kelvollinen.
Kaikki alkoi siitä, kun taidenälkäinen naisjoukko toteutti taas kuvien katselukierroksen. Tällä kertaa se alkoi Kuusisaaressa sijaitsevasta Dietrichsenin museosta (http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/museo2.php), jossa on meneillään Edvard Munchin taiteen pitkään valmisteltu ja tarkoin vartioitu Elämän tanssi -näyttely (http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/ajankohtaista.php). Ihmeekseni siellä sai valokuvata, kunhan ei räiskinyt salamalla. Pahaksi onneksi en saanut puhelimella kelvollista jälkeä enempää kuin yhden otoksen verran. Tässä Munch on toteuttanut grafiikkana keskeisimmän kohdan isosta maalauksesta, josta hän monien muiden teostensa tapaan kuuluu tehneen useita eri versioita. Kuva kuoleman merkitsemästä tytöstä näyttäytyy minulle äärimmäisen puhuttelevana.
Asiantunteva, selväsanainen opas valotti taideteoksiin liittyen Munchin elämänvaiheita. Loistojuttu, että meille oli tilattu opastus. Ilman sitä kuvat olisivat jääneet isossa ihmisjoukossa liian vähälle tarkastelulle.
Kivenheiton päässä Dietrichsenistä sijaitsee Gyllenbergin koti- ja taidemuseo (http://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg-fi/museo/). Alueen puut komeilivat vielä eilen kellanpunaisina. Kaunista katseltavaa riitti. Itse museoon pääsimme sisään ennen varsinaista aukioloaikaa. Meitä oli jopa odotettu, sillä nenään leijaili tuoreen kanelisen pullan ja kahvin tuoksu. Se ohjasi Cafe Signen pöytiin suurten ikkunoiden ääreen. Nautinnollista tämäkin.
Varsinaiseen asiaan päästiin näyttelytiloissa. Siellä on ensi kertaa esillä myös valokuvia. Museon pääopas varoi tarjoamasta tarkkoja tulkintoja Mia Dambergin pelkistetyistä töistä, jotta kukin sai mahdollisuuden itse etsiä oman vinkkelinsä erikoislaatuisiin asetelmiin. Näyttely kantaa nimeä Muistijälkiä (http://www.tikkatv.fi/mia-dambergin-nayttely-shades-of-memory-muistijalkia-minnesfragment-villa-gyllenbergin-taidemuseossa/).
Museon runsaaseen Helene Schjerfbeck -aarteistoon oli mahdollista tutustua viereisessä huoneessa, samoin alkuperäisen kodin puolella. Sieltä löytyy paljon teoksia myös muilta Suomen kultakauden taiteilijoilta. Löytyypä yläkerrasta myös elokuvakooste Arne Gyllenbergin elämänvaiheista.
Tähän päättyi taideanti. Olikin jo aika ajella saarelta toiselle, kunnes päädyimme Lauttasaareen Haahkapolulle. Asuintalonsa kerhohuoneeseen iki-ihana Sirkku oli kutsunut koko museossa nimetyn Sirkkusten poppoon nauttimaan satoisan syksyn antimia. Oli suppilovahverokeittoa, kaalikääryleitä pihlajanmarjahyytelön ja puolukkasurvoksen kera, hyvää leipää ja juomaa. Kielenkantoja ei paljoa tarvinnut kirvoitella tutussa joukossa. Juttua piisasi, nauruja irtosi.
Hyvin sopivat Sirkkusten joukkoon minua hakemaan tullut tyttärentytär pitkänhuiskean kumppaninsa kanssa. Ruokaa riitti tulijoille niin kuin meille muille. Ruotsiksi puhuminenkin pääsi vauhtiin. Kaikki hyvin, kun illalla sai kylläisenä kallistaa päänsä nuorenparin sohvalle.
Ja entäs sitten herättyä - oli tiedossa aamiainen kuulussa Mutterissa. Se on ihme kyllä säästynyt purkutuomiolta. Nälkäiset otetaan vastaan jo aamukuudelta. Ah, mikä tunnelma, miten hyvää syötävää! Kiitos, kiitos sekä kahvilan väelle että laskun maksajalle.
Otin kuvan vasta päivän valjettua, kun kävelin Ruoholahteen bussille. Nuoret olivat siihen mennessä kiitäneet kumpikin taholleen päivän hommiinsa. Minä puolestani matkasin halvalla Turkuun, kun tarjolla on OnniExpress ja myös se toinen, punainen Onni.
6 kommenttia:
Heti kärkeen haluan sanoa, että mekin oltiin Helsingin reissullamme bussilla liikkeellä ja vieläpä samojen firmojen. Mennessä Onni Express ja tullessa Onnibus.
Taidemuseoita Helsingissä riittää vaikka jotkut on remontissa. Me ei käyty nyt missään. Niin paitsi Suomenlinnassa oli pieni näyttely. Didrichsenissä en ole käynyt, enkä kehdannut vaimolle ehdottaa, kun hän halusi koluta kauppoja. Sopiva ostos löytyi sitten Kuopiosta!
Munch on jäänyt minulle vähän vieraaksi. Nyt olisi tosiaan ollut hyvä sauma tutustua, mutta ehkä joku toinen kerta, jossain toisessa kaupungissa?
Ruoholahti jäi mieleen metrosta. Sinne asti emme matkustaneet. Näin sitä voi isossa kaupungissa vierailla melkein samaan aikaan ja nähdä ihan eri asioita ja kuitenkin tavallaan samanhenkisiä.
Mutteriin en ole vielä ehtinyt - kun olen asunut Hesassa vasta kuuskytluvun alusta alkaen! Onneksi ovat paikan säilyttäneet, kenties ehdin sen vielä kokea.
Oli antoisa, hauska ja herkullinen keskiviikkopäivä! Sirkulle erityishalaus.
Mutteri on kuulemma jo seitsemältä pullollaan asiakkaita. Mei oltiin sopivasti ennen ruuhkaa. Kerrassaan tunnelmallinen paikka, jossa kannattaa käydä. Hyvä retkikohde sinunlaisellesi pyöräilijälle.
Ketjukolaaja, kumpaa kyytiä olette aiemmin käyttäneet, junaa vai bussia?
Minä menin junalla, koska aikataulu sopi punaista bussia paremmin. Mutta ilokseni tulin miltei vahingossa valinneeksi paluumatkaan OnniExpressin, jonka reitti oli tosi hyvä. Pääsin nimittäin pois samalla pysäkillä, jolta jatkoin Lietoon. Kyyti oli tasaista, nopeaa ja tosi halpaa. Kelpaa uudestaan!
Aikaisemmin on kuljettu kerran omalla autolla, se oli liian rasittavaa ja Helsingissä ajaminen tuntui jo pelottavalta. Pari kertaa on menty lentokoneella, mutta ei me taideta sitä oikein osata ja maksaakin ihan jonkun verran. Yleensä juna on ollut sopivin, mutta minusta VR on ylihinnoitellut kyytinsä. Nyt mentiin Onni Expressillä, siinä oli tilaa vaikka kuinka ja bussi piti puolen tunnin tauon Jyväskylässä, mikä oli tarpeen istumalihaksille ja sai käydä kahvilla ja vessassa. Takaisin tultiin Onnibussilla, joka oli aivan täynnä. Se ei pitänyt mitään varsinaisia taukoja, Jyväskylässä oli auton ja kuljettajan vaihto ja aikaa siirtää itsensä ja matkatavarat uuteen bussiin oli viisi minuuttia. Onnibussilla oli täsmälliset kuulutukset, erityisesti turvavöitten käytöstä huomautettiin selkeästi ja riittävän pitkillä lauseilla.
Ihan täyteen bussiin ahtautuminen ei tunnu houkuttelevalta. Kysyin jo vaimolta, jaksaisimmeko ensi kerralla käydä omalla autolla vaikka se tuleekin kalliimmaksi, kun pitää parkkimaksutkin maksaa. Ei se pitkä ajomatka kyllä houkuta sekään.
Punainen Onnibussi lienee myöhemmin aloittanutta Onniexpressiä tunnetumpi, ehkä myös vähän halvempi ja suositumpi. Teiltä on Kuopiosta paljon pidempi matka Hesaan kuin minulta Turun seutuvilta. Ymmärrän hyvin oman auton ja aikataulun edut. Joskus on tullut itsekin ajetuksi pääkaupungin ruuhkiin, muttei enää. Liian hankalaa pysäköidä varsinkaan yli yön.
No on se hyvä että on olemassa Onnibussi ! Saas nähdä kauanko jaksaa halvalla kyyditä ...kannattaa siis visiteerata Hesaa usein ! Mutterissa on muuten maukkaat letut , niitä minä kesällä käyn nauttimassa , eipä tarvitse itse käryytellä ! Ja mies tietty löytää sopivat pullat ...Täytyi katsella , mitä kirjoitit , ennekuin omiani alan raapustella...kivaa oli !
Lähetä kommentti