Eilen matkasin Helsinkiin, tänään sieltä palasin. Vuorokauden reissulla ehtii nähdä taidetta, tavata ystäviä, yöpyä nuorenparin luona ja nauttia herkkuaamiaisen Mutterissa. Koko kuvio kerrassaan kelvollinen.
Kaikki alkoi siitä, kun taidenälkäinen naisjoukko toteutti taas kuvien katselukierroksen. Tällä kertaa se alkoi Kuusisaaressa sijaitsevasta Dietrichsenin museosta (http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/museo2.php), jossa on meneillään Edvard Munchin taiteen pitkään valmisteltu ja tarkoin vartioitu Elämän tanssi -näyttely (http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/ajankohtaista.php). Ihmeekseni siellä sai valokuvata, kunhan ei räiskinyt salamalla. Pahaksi onneksi en saanut puhelimella kelvollista jälkeä enempää kuin yhden otoksen verran. Tässä Munch on toteuttanut grafiikkana keskeisimmän kohdan isosta maalauksesta, josta hän monien muiden teostensa tapaan kuuluu tehneen useita eri versioita. Kuva kuoleman merkitsemästä tytöstä näyttäytyy minulle äärimmäisen puhuttelevana.
Asiantunteva, selväsanainen opas valotti taideteoksiin liittyen Munchin elämänvaiheita. Loistojuttu, että meille oli tilattu opastus. Ilman sitä kuvat olisivat jääneet isossa ihmisjoukossa liian vähälle tarkastelulle.
Kivenheiton päässä Dietrichsenistä sijaitsee Gyllenbergin koti- ja taidemuseo (http://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg-fi/museo/). Alueen puut komeilivat vielä eilen kellanpunaisina. Kaunista katseltavaa riitti. Itse museoon pääsimme sisään ennen varsinaista aukioloaikaa. Meitä oli jopa odotettu, sillä nenään leijaili tuoreen kanelisen pullan ja kahvin tuoksu. Se ohjasi Cafe Signen pöytiin suurten ikkunoiden ääreen. Nautinnollista tämäkin.
Varsinaiseen asiaan päästiin näyttelytiloissa. Siellä on ensi kertaa esillä myös valokuvia. Museon pääopas varoi tarjoamasta tarkkoja tulkintoja Mia Dambergin pelkistetyistä töistä, jotta kukin sai mahdollisuuden itse etsiä oman vinkkelinsä erikoislaatuisiin asetelmiin. Näyttely kantaa nimeä Muistijälkiä (http://www.tikkatv.fi/mia-dambergin-nayttely-shades-of-memory-muistijalkia-minnesfragment-villa-gyllenbergin-taidemuseossa/).
Museon runsaaseen Helene Schjerfbeck -aarteistoon oli mahdollista tutustua viereisessä huoneessa, samoin alkuperäisen kodin puolella. Sieltä löytyy paljon teoksia myös muilta Suomen kultakauden taiteilijoilta. Löytyypä yläkerrasta myös elokuvakooste Arne Gyllenbergin elämänvaiheista.
Tähän päättyi taideanti. Olikin jo aika ajella saarelta toiselle, kunnes päädyimme Lauttasaareen Haahkapolulle. Asuintalonsa kerhohuoneeseen iki-ihana Sirkku oli kutsunut koko museossa nimetyn Sirkkusten poppoon nauttimaan satoisan syksyn antimia. Oli suppilovahverokeittoa, kaalikääryleitä pihlajanmarjahyytelön ja puolukkasurvoksen kera, hyvää leipää ja juomaa. Kielenkantoja ei paljoa tarvinnut kirvoitella tutussa joukossa. Juttua piisasi, nauruja irtosi.
Hyvin sopivat Sirkkusten joukkoon minua hakemaan tullut tyttärentytär pitkänhuiskean kumppaninsa kanssa. Ruokaa riitti tulijoille niin kuin meille muille. Ruotsiksi puhuminenkin pääsi vauhtiin. Kaikki hyvin, kun illalla sai kylläisenä kallistaa päänsä nuorenparin sohvalle.
Ja entäs sitten herättyä - oli tiedossa aamiainen kuulussa Mutterissa. Se on ihme kyllä säästynyt purkutuomiolta. Nälkäiset otetaan vastaan jo aamukuudelta. Ah, mikä tunnelma, miten hyvää syötävää! Kiitos, kiitos sekä kahvilan väelle että laskun maksajalle.
Otin kuvan vasta päivän valjettua, kun kävelin Ruoholahteen bussille. Nuoret olivat siihen mennessä kiitäneet kumpikin taholleen päivän hommiinsa. Minä puolestani matkasin halvalla Turkuun, kun tarjolla on OnniExpress ja myös se toinen, punainen Onni.
