Kun viikko sitten palasin Äkäslompolosta, päälle jäi hinku tutkailla revontulia. Itse en niitä nähnyt, kun revontuliovaali viisti koko viikon Lapin kaukaa. Aurinkotuuli näet jätti pussauttamatta ovaalia yltämään samoille paikoin, joilla tiiriailin iltamyöhään taivaalle. Lohtuna olen netistä katsellut upeita revontulikuvia. Niitä löytyy vaikka kuinka. Ilmiön selityksiäkin löytyy, totta kai. Saamelaisilta on jo kauan sitten kuultu, kuinka he ovat ymmärtäneet taivaanvalkeiden syntyneen. Yhden mainion tarinan mukaan kettu heilauttaa aika ajoin häntäänsä hangilla niin, että taivaalla kipunoi. Wikipediasta löysin lisää tarinantynkiä, jotkut vanhastaan tutunpuoleisia. Näin Wikipedia:
"Suomalaisissa tarinoissa, joissa matkataan Pohjolaan, kerrotaan usein matkaajien näkevän Pohjolan läheisyyden paisteesta ja kuumotuksesta, joka hehkuu Pohjolan porteista, kivisistä mäistä ja muista rakenteista. Tämä hehku on toisinaan tulkittu revontuliksi. Eräs suomalainen revontulten nimitys onkin pohjanpalo. Kansanruno kertoo:
- Portit Pohjolan näkyvi,
- Paistavi pahat veräjät,
- Kannet kirjo kiimottavat
- Miehen syöjästä kylästä,
- Urohon upottajasta."
- (SKVR: VII1,679)
- Tutkittua tietoa löytyy muun muassa tästä osoitteesta http://www.ilmatieteenlaitos.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_67.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti