Lämmin sää vetää ulos kamera kainalossa. Nyt kun Nikonin A-moodi eli aukon prioriteetti tuntuu jo melkein tutulta, kuvauskohteita löytyy joka kallionnyppylältä siinä kuin taivaalta. Pikku hiljaa silmä alkaa erottaa, että tarkkana toistuva alue on melko suppea, kun kohdetta on tähtäillyt putki pitkänä (polttoväli 130 mm). Suolaheinät osuivat sentään tarkkaan alueeseen, kuten oli tarkoitus. Rajasin epätarkkoja reunoja pois.
Eron huomaa taivaskuvasta, jossa zoomia niukasti (polttoväli 44 mm). Niinpä kuva näyttää kauttaaltaan tarkalta. Tosin siitäkin poistin mielestäni turhia reunoja kuvan käsittelyohjelmalla.
Tässähän tuntee itsensä ihan lapseksi, ellei peräti koululaiseksi! Seuraava iso asia on oppia käyttämään lisäsalamaa.
1 kommentti:
Otahan se Nikon mukaan tiistaina , niin saan katsella ihan kädestä...
Lähetä kommentti