Göran Tunströmin Skimmer - huima tarina kaipauksesta

 Mökkituliaisina eräs Ruotsissa asuva ystävä toi muun muassa kaksi oikeata, kovakantista kirjaa ja lausahti, että kummatkin olisi hyvä antaa eteenpäin - luettuina. Idea on tuttu jo vuosien takaa, jolloin ensi kerran kuulin kirjojen jakeluideasta: niitä voisi jättää muuan muassa kahviloihin vapaasti mukaan napattaviksi. On jäänyt moinen tekemättä, mutta nyt aion tosiaan viedä  Göran Tunströmin  romaanin Skimmer (1999) vanhimmalle tyttärentyttärelle, kunhan luvattu visiitti (!) toteutuu. Toisellekin kirjalle, Vivica Bandlerin muistelmille, löytyy läheltä passeli vastaanottaja, kunhan ensin itse luen opuksen.

Oli pitkästä aikaa, monien e-kirjojen jälkeen,  nautinto tutkailla kirjaa myös esineenä. Selailemalla selvisi oitis, että tarina jakautuu kahdeksaan osastoon. Ne jakautuvat pääosin nimeämättömiksi luvuiksi. Kansikuva, jonka on tehnyt Linus Tunström, kertoo paitsi islantilaisen tulivuoren purkautumisesta myös kiihkeistä tunteista, joissa tarinan poika velloo kirjoittaessaan isästään ja miettiessään äitinsä arvoitusta. Takakannen teksti tiivistää isän ja pojan tarinan näin:

"Pétur är avlad på sluttningen av en isländsk vulkan. Hans far, Halldór, tar hand om honom efter födelsen. Halldór är jämnårig med republiken och känd över hela nationen som radioman och uppläsare av den dagliga fiskhamnsrapporten. Som liten sitter Pétur i deras lägenhet på Skaldástigur i Reykjavik, ensam och blick stilla, för att far därborta i radion skall få arbetsro. Och efter timmar av väntan kommer Rösten.

Andra dagar är hemmet fullt, ministrar och sköna kvinnor njuter av Halldórs matlagningskonst, fiolen tas ner från väggen och det spelas kammarmusik. Och i den blå kvädarstunden berättas det historier.

Pétur bär dessa sagor med sig när han som vuxen drar ut i världen. I Paris prövar han lyckan som affärsman, sedermera som ambassadör och äkta man – tack vare en felriktad fotboll. Hemifrån Island skriver Halldór brev till Pétur; obesvarade brev fulla av allvar, ensamhet och kärlek till livet, brev som mitt i den vindlande, flerstämmiga skröna som Skimmer är, genljuder av den klaraste musik. ”Du förstår”, skriver Halldór, ”vilken saknadens gigantiska affär livet är.” Skimmer handlar om saknad, om att ta avsked av livet, men också om all den humor och värme, om alla tragikomiska tillkortakommanden som tillvaron rymmer."

Taas kerran havaitsin, kuinka rikasta kieltä taitava kertoja osaakaan viljellä. Ruotsin taitoni osoittautui perin vajavaiseksi. Moni sana kumisi mielessäni tyhjänä, kunnes suostuin opettelemaan Googlen kääntäjäsovelluksen käyttöä. Homma hoitui kätevästi, kun pidin käsien ulottuvilla tablettia, johon sain naputelluksi sanan ja klikatuksi 'Käännä'-painiketta. Kasvien ja eläinten nimitykset selvisivät äkkiä. Usein kävi kumminkin niin, että kun suomennoksena tarjolle ilmaantui aina vain yksi ilmaus, se osoittautui mahdottomaksi paikkaansa. Niinpä oli pinnisteltävä, jotta asiayhteys paljastaisi, mistä tarkkaan ottaen oli kysymys. Isoja sanakirjoja en tullut selailleeksi.

Rattailla pysymistä koetteli sekin, että kirjan ihmiset filosofoivat ja siteeraavat pitkästi monia ajattelijoita. Yhtä lailla liikutaan musiikin ja valtavien luonnonilmiöiden sfääreissä. Huima on tarina siitä, kuinka poika saa alkunsa ja syntyy kaukana muista ihmisistä, mutta päätyy isänsä hoiviin. Tarina saa kosmisia ulottuvuuksia, mutta myös merellisiä elementtejä riittää, kun puhutaan kalastuksesta elinkeinona. Nautin suuresti lukemisesta, vaikka paikoin vain aavistelin, mistä on puhe. Kiitokset Sarille kiehtovista hetkistä upean teoksen parissa!