maanantai 17. heinäkuuta 2017

Vilhelm Moberg, Invandrarna - matka mantereen halki

Muutamana viime viikkona olen viettänyt tuntitolkulla aikaa sekä kuuntelemalla että lukemalla Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-eeposta alkukielellä. Aloitin kolmannesta osasta nimeltä Nybyggarna (1956). Uppouduin kuulemaani niin, että päätin lukea koko sarjan ensimmäisestä osasta alkaen ja kirjoittaa jokaisesta oman blogitekstinsä.

Nyt on kolme osaa luettu tai kuunneltu. Niin kiireesti halusin jatkaa Utvandrarna-tarinan jälkeen, etten malttanut hakeutua kirjastoon, vaan ostin 7,90 eurolla Invandrarna-osan e-versiona. (Alkuteos 1952.) Oletusfontin kokoisia sivuja siinä on 289. Elisa Kirja esittelee tämän teoksen melko lyhyesti:
Folket från Ljuder kommer via New Yorks människomyller till den nya kontinenten. Skräckslagna embarkerar de järnvägståg och flodångare mot sin nya boplats, en vildmark om vars indianer mycket ont ryktats. Hemlängtan är svår för Kristina; för den utåtriktade Karl Oskar går det bättre.
Invandrarna (1952) är del två i Vilhelm Mobergs stora Utvandrarepos som under hela 1900-talet varit en mycket läst och älskad svit och som även filmatiserats. Det är svårt att föreställa sig någon enskild svensk författare som mer påverkat så många svenskar under en så lång period som Vilhelm Moberg gjort och fortsätter att göra.
äänikirjaSaatavana myös äänikirjana
Tiedostomuoto: E-kirja (EPUB, vesileimattu)
Kategoria: Böcker på svenska / Romaner
Kirjailija: Vilhelm Moberg
Kustantaja: Albert Bonniers förlag
E-kirjan julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 9789100133191
Landet som tog emot dem -avausluku hahmottelee Yhdysvaltain alueen karttumisen 1840-luvulla, kunnes 1853 Meksikolta vielä ostettiin raja-alueita liitettäviksi Arizonaan ja New Mexicoon. Tällöin Pohjois-Amerikan Tasavallan muodosti 31 valtiota ja 8 territoriota. Niistä suuri osa oli lähes tyhjiä ihmisistä. Kun 1849 luotiin Minnesotan territorio sopimalla sioux-heimojen kanssa, avautui parissa vuodessa 20 miljoonaa eekkeriä neitseellistä, hedelmällistä maata viljelyksille ja asuttamiseen. Amerikassa oli, mitä Eurooppa kaipasi: tilaa nälkäiselle liikaväestölle. Silloisen maailman suurin kansainvaellus nytkähti liikkeelle.

Mobergin selkeä jäsentely pitää lukijan kyydissä. Pitkältä matka edelleen tuntuu, kun se jatkuu jatkumistaan etapilta toiselle mantereen halki. Lopulta kesän kallistuessa kohti syksyä tuttu joukko saapuu sinne, mihin Atlanttia ylitettäessä Karl Oskar oli päättänyt pyrkiä. Taylors Falls olkoon määränpää. Siellä on menestynyt jo viisi vuotta öölantilaispariskunnan poika, josta vanhemmat ylpeinä kertoilivat merimatkalla.  

Jo tutuksi tulleeseen e-kirjojen tapaan en taaskaan löytänyt sisällysluetteloa. Niinpä tein sen itse kopioi ja liitä -menetelmällä, jotta blogitekstistäkin selviäisi teoksen tapahtumien kulku. Pahaksi onneksi I osan otsikot harittavat enkä pysty muuttamaan riviväliä.
I SÖKARE AV NYA HEM
Ett skepp lossar sin levande last
Mjölk och vetebullar
Brevet till Sverige
Den skönaste stadsgatan i världen
Färd med ångvagnen
Färd med ångskeppet
Bönder på gräshavet
Far blöar
Det sista skeppet

Tässä ensimmäisessä pääluvussa kurjaan kuntoon suistunut joukko astuu maihin. Laivaan joudutaan vielä palaamaan, kunnes varmistuu, ettei tulijoissa ole koleraa. Seuraa joitakin päiviä New Yorkissa. Varsinkin Robertin ja Arvidin silmin katsellaan kaupunkia. Kaikki saavat vihdoinkin tuoretta ruokaa. Matka jatkuu luotettavan ruotsalaisoppaan avustamana, mutta pitkän merimatkan tapainen ahtaus ja kurja ruoka piinaavat uusillakin etapeilla. Pienin lapsi kuolee ja haudataan rantatörmään.

Silkkaa runoakin lukija kohtaa, kun saa Mobergin mukana nauttia sanoihin vangituista maisemista. En tunnista edes elokuvissa kokeneeni esimerkiksi preeriaa yhtä vaikuttavana kuin tällaisena tekstinä, joka jatkuu pitkään ohi katkelman:
De passerade genom ett oöverskådligt slättland, en ändlös tomhet av öppen, tuvig, flack mark. Lika litet som på Oceanen fann ögonen något fäste i omnejden: Inga träd, inga skogsdungar, inga kullar, inga backar, inga berg. Det var en enda syn de såg; en ängsslätt med vildgräs, örter och blommor, ett fält av tuvor och sänkor av gräs med böljor av gräs som på alla sidor rullade fram i oändlighet som bubblor på marken, och samma syn, samma gröna böljor, räckte ända bort till den rand, där det flata landet flöt ihop med himlens kupa – ända dit, där ögat icke mera kunde se. Liksom Atlantiska havet utbredde sig den trädlösa, öde vidden för dem som en enda trakt. Ingenting under himlarunden skilde den ena landsträckan från den andra. Grästuvan bubblade upp och sjönk ner och stod åter upp ur sänkan, grästuvan var slättens bölja, som var sig lik och kom igen hela landet igenom, som över hela nejden var densamma: När de såg en hade de sett dem alla. Det var denna enahanda trakt som kallades prärie. Under sjuttio dagar hade invandrarna överfarit Atlantiska oceanen, ett hav av vatten. Nu färdades de över det nordamerikanska slättlandet, ett hav av gräs.
Matka päättyy lopulta sateiselle Stillwaterin laiturille. Paikalliset ihmiset kaikkoavat, kun heitä yrittää lähestyä. Yllättäen joukko pääsee kuitenkin suojaan ja saa syödäkseen. Pastori Jackson on se hyvä mies, joka ei pelkää koleraa tai mitään muutakaan, vaan auttaa, kun näkee ihmisiä hädässä. Englannin taidon puutekaan ei haittaa.
II BOSÄTTNINGEN
Will no one help me?
Hem till en främmande skog
Den ängen lyser grönast som ligger längst bort
En småländsk squatter nedsätter sig
Att hjälpa sig fram med sina händer
Hemma vid Ki-Chi-Saga
Främmande i stockstugan
Modern och barnet
Brevet till Sverige
Toisessa pääluvussa lukija jännittää matkalaisten mukana, mihin lopulta joudutaan. Stillwaterista lähdetään jalkapatikassa läpi metsän kohti Taylors Fallsia lapset ja välttämättömät tarvikkeet aikuisten kantamina. Suurimmat matka-arkut jäävät odottamaan puutavarayhtiön kuljetusproomua. Metsämatkalla luonto tarjoaa ihmeteltävää ja runsaasti marjoja syötäväksi. Joki ohjaa kulkemista. Kolmen vuorokauden tarpomisen jälkeen seistään aukean laidalla ja katsotaan suoraan kahteen pyssynsuuhun. Mutta - kolmas paikalle tallustanut mies osoittautuu öölantilaispojaksi, joka tunnistaa äitinsä! Ja taas joukko pelastuu. Tästä eteenpäin naiset ja lapset välttyvät vaeltamisilta, sillä pian miehet sonnustautuvat tutkimaan, mistä kukin voisi vallata itselleen 160 eekkerin kokoisen maa-alan, kuten öölantilaismies tietää luvatun tulijoille.

Uudet valtaukset löytyvät kymmenisen mailin päästä Taylors Fallsilta. Karl Oskar on se, joka malttaa muita kauemmin etsiä ja varmistua parhaasta mahdollisesta maasta ympäristöineen. Kun paikka on vallattu ja pilkoin puunrunkoihin merkitty, on äkkiä rakennettava jokin suoja ihmisille. Perheet rahdataan paikalle, kun hatara, maalattiainen liiteri on pystyssä.  Saman tien on käynnistettävä hirsimökin rakentaminen, jotta selvitään yli talven.  Marraskuussa asutaan jo jykevien seinien ympäröiminä.

Kristinan ollessa kahden lapsen kanssa yksin sisällä tupaan ilmaantuu kaksi intiaania. Pyssyä myöten kaikki tarkastetaan, mutta mitään ei häviä kävijöiden mukana. Kristinan kauhistuksesta seuraa kumminkin se, että hänen synnytyksensä käynnistyy pari viikkoa ennen aikojaan. Yötä myöten Karl Oskarin on juostava metsän halki hakemaan Ursula avuksi. Enkä minä voi jättää lukemista, ennen kuin lapsi on monen kiperän vaiheen jälkeen maailmassa.
III ATT BÄRGA LIVET ÖVER VINTERN
Indianen i trädtoppen
Invandrarnas almanacka
Mor ska baka brö
Brevet från Sverige
Ogifta Ulrika i Västergöhl gråter
Härhemma i Amerika – därborta i Sverige
Brevet till Sverige
Kolmas pääluku piinaa Karl Oskarin perhettä nälällä. Talvi on ennen kokemattoman kova, järvi jäässä, metsän eläimet piilossa. Mistään ei saa pyydystetyksi syötävää, rahaa ei ole jauhoihin, lainata ei kehtaa. Karl Oskar kokee kerran kauhun hetkiä palatessaan hukkareissulta Taylors Fallsista. Pimeässä hän eksyy, kokee kauhua, muttei rukoile Jumalalta apua. Kuolema kurkkii lähistöllä, kunnes mies osuu omiin jalanjälkiinsä. Lopen uupuneena hän rämpii lumessa kohti tuvan lämpöä ja selviytyy.

Kevään korvalla avuksi tulee se, että Karl Oskarilla on rannassa kolme seipäällistä heiniä, muttei enää edes lainalehmää. Metsäyhtiön miehet ostavat heinät selvällä rahalla. Niinpä taas päästään pälkähästä. Kun kevät etenee, ruokatilanne helpottuu monin tavoin. Alkaa pellon raivaus ja kylvötyöt lainahärin. Kevät hymyilee, mutta eri tavoin kuin Pohjolassa. Kristina valvoo koti-ikävissään. Lopulta hän tohtii puhua murheestaan Karl Oskarille. On kulunut vuosi siitä, kun kotikonnut Ruotsissa jäivät taakse keväällä 1850. Musertavalta tuntuu, ettei koskaan enää pääse takaisin lapsuudenkotiin. Kirjeet sentään lohduttavat ja se, että Karl Oskarin ehdotuksesta uusi kotipaikka nimetään Duvemålaksi Kristinan syntymäkodin mukaan.

Näin Mobergin tarina kulkee vääjäämätöntä rataansa New Yorkin satamasta Ki-Chi-Sagan rannalle. Selostuksestani uupuvat kaikki välikoukkaukset, joilla kirjailija maustaa kertomusta ja pitää lukijan silmät tiiviisti tekstissä. Paljon on puhetta monista uskonnollisista ryhmittymistä, joita Yhdysvaltoihin sikisi siirtolaisten mukana. Myös laulut vapaudesta toistuvat ja kirkastavat sen, kuinka väkevästi moni kirjan lähtijä halusi irti niin maallisista kuin kirkollisista valtiaista. Uskonnon nimissä harjoitettu ihmisten nöyränä pitäminen on jäänyt vanhaan maailmaan. Uudessa maailmassa vallitsee vapaus ja tasa-arvoisuus. Jopa Ursula, kotipuolessa halveksittu huora, saa ihmisarvon. Tämä nainen osoittautuu monia muita terveemmäksi, vahvemmaksi ja avuliaammaksi, vaikka on kasvanut huutolaislapsena ja joutunut keskenkasvuisena isäntänsä raiskaamaksi.

Vapauden kaipuu sykkii vahvasti etenkin Robertin rinnassa. Hän on valmis seikkailuun. Arkinen työnteko ei hänelle maistu, sillä 18-vuotias nuorukainen haluaa rikastua äkkiä. Hän hautoo talven suunnitelmaansa häipyä Kaliforniaan kultakimpaleita keräilemään ja houkuttelee renkikaverinsa Arvidin mukaan. Koska osuin ensimmäiseksi kuuntelemaan äänikirjana Mobergin eepoksesta sen kolmannen osan, olen kaiken aikaa tiennyt, mitä kaveruksille tapahtuu. Haitaksi en tietoa kokenut, vaan paremminkin vavahduttavaksi, kun osasin keskittyä Robertin kehitykseen sellaisena kuin kirja sen kuvaa. 

Mobergin eeposta on helppo lukea. Sävykkään pikkutarkat kuvaukset milloin matkan vaiheista ja luontokohteista, milloin ihmisistä mehustavat tekstiä. Kirjat käsiinsä hankkimalla saa runsaasti asiapitoista ja samalla tiettyihin henkilöhahmoihin sekä heidän lähtömotiiveihinsa sidottua kiehtovaa luettavaa. Teksti valaisee komeasti tietyn ajankohdan suurta mullistusta ja kelpaa lukijalle mainiosti yhä näin 2000-luvun puolella. Kuvaus kumminkin tuntuu ihanteelliselta 'vaikeuksien kautta voittoon' -kilvoittelulta verrattuna siihen, mitä maailmassa näinä aikoina tapahtuu.

Lukematta minulta uupuu enää sarjan neljäs ja samalla viimeinen osa nimeltä Sista brevet till Sverige. Tartun kirjaan vielä tällä viikolla ja raportoin mietteistäni ennen pitkää. Kuinkahan Moberg ratkaisee tuttujen henkilöhahmojen tulevaisuuden?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti