Syntymäpäivän jälkilöylyt kukkasin

Paavon-päivänä 25. tammikuuta saavutin täydet 80 ikävuotta, kuten blogin lukijoista moni on jopa noteerannut. Hauskoja viestejä tulvi läheltä ja kaukaa. Niihin liittyi runsaasti emojia tai kukkien kuvia. Korona-ajan mainioita keksintöjä lienee, että kuihtumattoman kukkakimpun voi lähettää sähköpostitse juhlakalulle onnittelujen kera. Kukapas muu kuin Eila oli hoksannut toimia just näin jopa kukkakaupan välityksellä. Kauniit kiitokset! Näillä toimin paha virus ei päässyt tarttumaan uusiin uhreihin.

Syntymäpäivän lounastreffeille omien lasten kanssa mennessä en osannut ajatella heitä sen paremmin kuin miniää tai vävyä tartunnan lähteinä. Kun poika porhalsi vaimo vanavedessä kohti minua komea ruusukimppu paperikääröstä pilkistäen, halasimme niin kuin ennen vanhaan. Tytär ja vävy ilmestyvivät sovitulle lounaalle hiukan myöhässä eivätkä enää tulleet halatuiksi. Onnentoivotukset ja kiitokset saattoi hyvin ilmaista puhumalla. Ruusut näet olivat yhteishankinta.

Kukkakaupasta soitettiin juhlapäivänä ja tiedusteltiin, milloin olisin kotona ottamassa vastaan lähetystä. Taloyhtiön isännöitsijältä saapui ihanan keväinen ruusukimppu. Näin meillä päin muistetaan tasavuosikymmeniä saavuttanutta, jos vastaanottaja on ollut mukana hoitamassa pienen taloyhtiönsä asioita hallituksen puheenjohtajana.

Ennen oven aukaisua ja lähetyksen saapumista tein jo tovin töitä irrottaakseni toisen kukkapaketin narun postiluukusta. Sisältö ilahdutti hehkeydellä, joka yhtä lailla kuin vaalenpunaiset ruusut vihjaa keväästä.   Vaikka tähän lähetykseen liittynyt ääniviesti ei tavoittanut minua, arvasin alakerran emännän lähettäjäksi. Asia varmistui soittamalla ja kiittämällä. Kahvikekkerit järjestyvät ennen pitkää.

Viikon verran kukkien kauneus säilyi melko lailla kuihtumatta maljakoissa. Pikku hiljaa kimput joutuivat antamaan periksi. Niistä oli aika luopua ja antaa kompostin hoitaa loppuhomma. Onneksi olin ottanut kaikista kuvan hehkeimmässä loistossa. Kuville tuli käyttöä paitsi kauniina muistona myös tämän blogijutun osana.

 Yllättäen kuvat eivät auenneet tuttuun tapaan, kun ryhdyin tarkistamaan rajauksia, kuvakokoa ja muita tuttuja yksityiskohtia. Vasta silloin huomasin, etteivät kuvat olleetkaan JPEG- vaan HEIC-muodossa. Mistä oikein on kyse? Pian selvisi, että iPhone11-puhelimen kameraan on muutettu kuvaformaattia. Netistä löysin ilmaisen HEIC/HEIF-muuntimen, latasin sen Windows10-tietokoneeseen ja sain aikaan JPEG-kuvia. MUTTA joka kuvan keskellä komeili HEIC. 

Jouduin etsimään lisäapua, kun piti lähettää erääseen firmaan pari kuvaa korjausta kaipaavasta jalkalampusta. HEIC-muuntimella tehdyt JPEG-kuvat eivät siirtyneet pöytäkoneelta liitetiedostona vastaanottajalle. Perille ei mennyt mitään. Mutkat oikenivat, kun luin ohjeen, että suoraan puhelimesta sähköpostia lähettämällä HEIC-kuva muuttuu automaattisesti JPEG-formaattiin. Hätätilassa tällaista konstia voi käyttää. Entä silloin, kun kuvia on paljon?

 Apple perustelee ratkaisunsa näin:

Mikä on HEIF? 

HEIF tulee sanoista High Efficiency Image File Format (suuren tehokkuuden kuvatiedostomuoto), ja Applella on hyvä syy sen käyttöönotolle. HEIF-tiedosto on näet kooltaan noin puolet jpeg-tiedostosta kuvanlaadun pysyessä samana. 

Lisäksi yhteen tiedostoon voidaan tallentaa kuvankäsittelysäätöjä ja kuvasarjoja tai lyhyitä videoleikkeitä ääniraitoineen, mikä on kätevää ajatellen Applen Live Photos -toiminnon kannalta.

Laihana lohtuna kerrotaan, että yhteensopimattomuuden ongelmaan haetaan ratkaisua. Omalta osaltani yritän löytää polkuja, joita pitkin selviän tästäkin kuvapulmasta.

Uusin yllätys: Palautin roskakoriin siirretyn HEIC-kuvan lähtökansioonsa, jossa se möllötti harmaana ruutuna yllään maininta HEIC-formaatista. Kuvittelin "kuvan" siirtyvän sellaisenaan malliksi tähän kohtaan. Mutta kuinkas kävikään? Kuva ilmestyi näkyville aivan moitteettomana! Demonstraatio onnahti, pulma kuitenkin alkoi kutistua.