Eilisen lumimyräkän jäljiltä aamu koitti aurinkoisena ja lupasi hyviä lähtötunnelmia mökillä. Niitä vahvisti joutsenten komea ilmaantuminen lammelle kuin tervetulotoivotuksena mökin uusille omistajille. Huikea tilanne jäi kuvaamatta, mutta runsaista varastoista löytyi tämä uljas lentoon nousu.
Kymmenen vuotta paikkaa hallinneet ja vaalineet poistuivat, kun kaikki avaimet oli jätetty ja vielä kertaalleen katsastettu joka soppi. Pari tuntia iltapäivästä kului hauskasti, kun paikalle kutsuttuja naapureita saapui moikkaamaan sekä mökin vanhoja että uusia asukkaita. Skoolattiin mustikasta tehtyä kuohujuomaa ja naposteltiin italialaisia lehtitaikinaleivonnaisia.
Kylmä puhuri huomautti, kun vanhojen oli aika lähteä. Hauskalta tuntui havaita, että uudet naapurukset jatkoivat seurustelua luonnikkaasti. Kiitän lämpimästi ruusuista, suklaasta ja ikivihreästä, joka auttaa muistamaan Kuusi-nimistä mökkipaikkaa. Sille näet ovat tunnusomaisia mahtavat kuuset.
Hetken tuntuu tyjältä, mutta pian alkavat uudet puuhat. Ensi töiksi hoidan auton vaihdon loppuun. Uusi auto, johon ei tarvitse laskeutua, vaan siihen voi siirtyä istumaan, odottaa jo valmiiksi sovittuna kauppana. Hakupäivää sopii aikaistaa, samoin kuin mökin luovutus onnistui sovittua aiemmin. Sitten päivitän parvekeistutukset. Ikivihreä saakoon kelpo ruukun. Sen seuraksi tarjoan somat ruusut. Molemmat kaipaavat riittävästi ravinteita ja kosteutta, mutta varon hukuttamasta niitä.
Toukokuuhun ehdittäessä uskoisin mahdolliseksi ainakin maakuntamatkailun, josta on jo olemassa valmiita kaavailuja. Hotellimajoitus ja ravintola-ateriat houkuttelevat nekin. Kesän mittaan kuljeskellaan sekä autolla että kävellen. Syksyyn mennessä lienee pakko varautua polven tekoniveloperaatioon. Näin sitä ollaan valmiita uusiin elämyksiin siellä, minne tie vie.
4 kommenttia:
Ihan tippa tuli silmään, et sinä nyt ihan noin reipas ole! Tai jos olet, niin minä voin fiilistellä sinunkin puolestasi--rämpiä muistoissa! Tuollai se minäkin lähdin, tie vei pois...
Reipas on oltava, jos meinaa hoitaa hommat kotikuvioista käsin. Aikaa piisaa, kun ei alvariinsa painella mökille.
Kohti uusia seikkailuja...
Mökki tosiaan vie aikaa. Meillä mies on mökkihullu, minä olen mukana pienemmällä panoksella.
Matkailu houkuttaa mökkiä enemmän, kunhan se on mahdollista.
Aiomme tulevana viikonloppuna uskaltaa pienelle kotimaan reissulle.
Tuntuu, että sitä alkaa niin tottua tähän hiljaiseloon, että osaako enää mennäkään mihinkään ja tuleeko heti ikävä kotiin murmelielämään.
Kymmenen vuoden mökkikuuri riitti mulle. Katsotaan, mihin muuhun vielä intoa riittää. Nauttikaa te mökkeilystä niin kauan kuin jaksatte hyöriä mökin askareissa.
Lähetä kommentti