torstai 30. joulukuuta 2021

Maskinaamat museossa

Wäinö Aaltosen museossa Aurajoen rannalla voi vielä parisen viikkoa katsoa Spektri-näyttelyn. Sisälle pääsee, koronapassia tai -testiä ei kysellä, mutta piikkipohjakengät piti vaihtaa tohveleihin. Tiukentuneista rajoituksista kertoo se, että kävijöiden on taas varottava toisiaan maskein, välimatkoin ja käsidesiä lotraamalla. Mikäs siinä! Maskit naamalla tassuteltiin takavuosien työkaverin Tainan kanssa ekaksi Cafe Wäinöön, johon kulku sisäkautta oli estetty matalin aitauksin ja köysin. Meille kuitenkin tultiin avaamaan tie kahvilaan, ettei tossujaloin tarvinnut astella lounaalle ulkokautta.

 Näyttelyn avauksena tarjolla on sarjakuvia oman seksuaalisen suuntautumisensa kätkemisestä kasvuvuosina perheessä. Yksittäiset, valokuvista työstetyt ostokset pitkällä seinällä kertovat lisää kipuilusta.

Sitten oli edessä äänekäs videoteos, josta en saanut otetta. Muutama porras seuraavalle tasolle ja pääsimme sukeltamaan kirjavien hapsujen sekaan. Ilman opastusta tuskin olisimme tohtineet tunkeutua sisälle teokseen, jonka täytti tiheä hapsusto. Tuntui eksyttävältä ja aika hauskalta uida hetki näkemättä tarkasti ympärilleen. Tovi vain ja palasimme tuttuun ympäristöön. Vasta kotona älysin, että teos havainnollista sukupuolten moninaisuutta. Lempeästi hivelevät nauhat johdattelevat hyväksymään hyvää tarkoittavat kosketukset.

Olisi pitänyt rohkeasti uida pidempään hapsujen seassa eikä oitis pyrkiä takaisin ulos.


 Lähistölle on ripustettu Tiia Sudenkaarneen ryijyjä. Niiden ohessa tämä teksti auttoi tulkinnan alkuun:


Ryijyt ovat muistuma taiteilijan mummosta ja Karjalan evakoista. Näyttelyvihkonen avaa aihetta lisää.

Seuraavassa salissa Aleksi Kolmosen huima installaatio kattaa koko seinän. Valokuvissa näkyy erilaisia kehoja, värejä, valoja, kukkasia. Aineksia on niin runsaasti, että oli tyydyttävä ihmettelemään kokonaisuutta yksityiskohtien asemesta.

Näyttelyn pimeässä ytimessä saattoi kaikessa rauhassa katsella videoteosta. Siinä pari ihmistä kerrallaan koskettelee toisiaan kukkivassa omenatarhassa. Kyse on läheisyydestä, luottamuksesta ja nautinnosta.

Näillä main törmäsin itselleni outoon käsitteseen  kinky. Kaiken kaikkiaan WAM-näyttely tarjoaa havainnollista tietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjosta.

Kaksi vanhaa ystävystä pääsi tänään jyvälle sellaisistakin ilmiöistä, joista ei ennen ole kuultu - kokemuksista puhumattakaan.

Hyvää, avartavaa uutta vuotta!






4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta näyttelyltä. Minusta termi queer on kinkyä epämääräisempi. Pääasia, että kaikki sellainen hyväksytään, mistä ihmiselle on iloa kunhan ketään ei pakoteta eikä loukata.

    Itse kävin Kouvolassa katsomassa Kansainvälisen tekstiiilitaiteen näyttelyn Asia-Europe 5, jossa ihailin erilaisten materiaalien käyttöä luovalla tavalla. Joku herkkä teos oli tehty banaanilangasta ja kasvien osista, joku ronskimpi kokonaan nippusiteistä. Yleensä materaali paljastui vasta tarkemmin läheltä katsoessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänniä näyttelyitä molemmat.
      Älysin vasta kotona, että se teos, jonka läpi sopi kulkea, tarjosi kokemuksen lempeästä kosketuksesta.
      Monta muutakin havaintoa kytee yhä mielen pohjalla.

      Poista
  2. Olipa upeita ryijyjä!! Ihanat värit! ja hapsujuttu, onkohan se ollut Kiasmassa joskus, ainakin ihan samanlainen on ollut jokunen vuosi sitten, kunpikumies oli vielä pieni ja ravasi sisään ja ulos! Tuli kunnolla opittua sekin teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryijyjen esillä oloja en tunne. Eikö Dansku tykännyt näkemästään Kiasmassa vai mikä juoksutti?[

      Poista