Melkoinen urakka alkaa omalta osaltani olla pulkassa, sillä lähetin äsken olennaisia liitteitä isännöitsijälle. Keväällä näet herättiin meidänkin pihapiirissä pohtimaan, mitä tehdä, jos sota leviää. Entä mitä muuta kamalaa voi tapahtua?
Viiden läheisen taloyhtiön porukkaa kokoontui yhteiseen pihamökkiin kuuntelemaan alustuksia turvallisuusasioista. Pikku hiljaa kirkastui sekin asia, että meillä tosiaan on väestönsuojia. Niitä on yhteensä kolme, portaita asukkaineen kuusi. Varastoina palvelevat häkit tulee tyhjentää yleisessä vaaratilanteessa. Pian hoksattiin, että omaan häkkiin tulee tiukassa paikassa muitakin.
Kummasti hiukan vinoon kuvaamani kyltin on pystynyt sivuuttamaan, kunnes Ukrainan tilanne herätti. Kauhunäkymät silmissä ruvettiin tosi toimiin. Käytiin porukalla pällistelemässä väestönsuojia. Moni sipisi, että pysyisi mieluimmin kotonaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Jopa Aurajokeen painumista joku sanoi harkitsevansa.
Oli siinä ihmettelemistä. Aika pian kuitenkin tehtiin ihan niin kuin valtion tai kunnan hallinnossa: perustettiin toimikunta. Komiteaksi kolmen ihmisen puuhapoppoota ei voi sanoa, vaikka mukana oli turvallisuusalan asiantuntija. Kiitos siitä. Olin tiiviisti mukana erityisesti oman taloyhtiöni edustajana. Naapuritalon asukkaat tulevat meidän talon väestönsuojaan pakkotilanteessa.
Tutuksi tuli lyhenne SPEK , Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, ja sen mallipohjat oppaineen. Niiden mukaisesti kirjoitin omalle taloyhtiölle pelastussuunnitelmat sekä pitkänä että lyhyenä versiona. Hallitus on ne hyväksynyt.
Nykyisin ollaan jo niin sopeutuneita näihin kuvioihin, että vitsaillaan, kuka asettuu kenenkin viereen nukkumaan.
Vessa-asioista ei vielä ole puhuttu paljoakaan, vaikka lehdissä näkyy suosituksia hankkia kotiin isoja jätepusseja. Niitä voi virittää vessanpytylle sähkökatkosten pysäyttäessä vedenkulun. Tiiviisti suljetut pussit viedään ulos jätesäiliöön. Mutta väestönsuojassa lymyävät joutuvat keräämään jätöspussinsa isoihin saaveihin. Hajut tuskin pysyvät piilossa, vaikka pussit sulkisi hyvin tiivisti ja savissa olisi tiukka kansi. Vessajonoja en viitsi edes kuvitella...
Nyt huokaan, että oppia ikä kaikki ja ettei kaikkeen voi varautua. Esimerkiksi meidän pätevänoloiset väestönsuojat eivät kestä pommeja! Lähialueiden viranomaisillakaan ei ole tarjota mitään pomminvarmaa paikkaa isolle joukolle ihmisiä. Kenties jotkut kallioihin louhitut parkkihallit kestäisivät järeän tulituksen, kuten maanalaisten asemat Ukrainassa. Liedossa ei ole kumpiakaan.
Nyt kun lymypaikka on tiedossa, tarvitsee vielä koota puhtia myös ilmasto- ja muiden isojen ongelmien torjumiseen!
4 kommenttia:
Ollaan saatu elää hyviä aikoja. Meillä on talossa väestönsuoja, en tiedä mitä kestää, mutta on kuitenkin maan alla. Siellä on joskus pidetty talon kokouksia. Siinä kerroksessa ei ole vessaa, joten tuo saavihomma se olisi meilläkin.
Ikävä, että tällaisia asioita joutuu pohtimaan. Tilanne Venäjällä on sellainen, että se ei presidenttiä vaihtamalla parane, vaan ehkä vielä pahenee. Heillä humaanius ei ole toivottava ominaisuus presidentille.
Se suurvenäläisyys on pesiytynyt syvälle naapurin olemukseen. Mitään hellittämisen merkkejä ei ole havaittavissa, oli siellä kuka tahansa johtajana.
Järkky juttu! LA.ssa pidin tallin nurkassa hätäpakettia maanjäristyksen varalta, naureskelivat minulle. Mutta pelkäsin kyllä. Aikansa se nurkassa seisoi, meni huonoksi kuumuudessa --ja sitten sai lähdön. Eikä sitä suurta järistystäkään tullut.
Ohi meno on parasta hätätilanteessa!
Lähetä kommentti