Pitkän aikaa olo isossa lukaalissa yksin asuen on tuntunut turhan hulppealta ja isotöiseltä. Niinpä rupesin haaveilemaan muutosta paikkaan, jonne ystävä asettui, mutta vain kolmeksi vuodeksi 2011. Siitä kirjoitin tämän blogijutun. Kyseessä on Saga Kaskenniitty, joka näkyy koko komeudessaan ilmakuvassa. Kaskenlinnan sairaala, kuvan vasen siipi, on oma yksikkönsä.
Viime lokakuussa kauniina syyspäivänä kävin tositarkoituksella Saga Kaskenniityssä ihan itse tutustumiskäynnillä. Näin silloin tyhjillään 66-neliöisen asunnon, jossa juuri oli alkamassa remontti. Innostuin heti, mutta matkan varrella oli mutkia. Elättelin näet päässäni kuvitelmaa, että lahjoittaisin oman asuntoni lapsille ja jäisin siihen vielä joksikin aikaa asumaan hallintaoikeudella. Siten voisi säästää lahjaveroissa.
Neuvottelut lasten kanssa alkoivat. Kävi ilmi, että toinen lapsista ei halunnut mitään, vaan toivoi osuutensa annettavaksi omille lapsilleen. Asianajaja liittyi mukaan tuota pikaa. Opimme vähin erin verotuskuvioita ja myös sen, että jos kuitenkin muutan pian pois, verottaja huutelee perään. Hallintaoikeudella etsitty veronalennus oli vaarassa peruuntua. Huomasin ajautuneeni umpihankeen ja jääväni jumiin.
Onneksi valmiiksi laadittujen lahjakirjojen allekirjoituksiin hupeni aikaa, sillä pojan lapset asuivat etäällä, toinen Tanskassa asti. Kun vanhemmat lensivät Köpikseen, tärkeät paperit olivat unohtuneet kotiin. Mikä onni! Kalkkiviivoilla näet minäkin älysin, ettei hommassa ole järkeä. Parasta olisi myydä lukaali itse ilman monen omistajan aiheuttamia hankaluuksia. Rahaa olisi helppo jakaa. Sitten saajat maksaisivat lahjaveron ihan taksan mukaisesti. Verottajakin saisi omansa hyvinvointiyhteiskunnan rahanreikiin.
Puuha on täydessä vauhdissa. Myyntisopimus on tehty, kuvat lukaalista otettu. Tiedot siirtynevät nettiin vielä tämän päivän kuluessa. Kauppasopimus tehtäneen viikon parin sisällä, jos ammattitaitoiseen välittäjään on uskominen. Pari vuotta sitten hän hoiti vauhdikkaasti mökkini myynnin. Nyt kuulemma kohde on yhtä mainio, vaikkakin aivan erilainen, joten kitkaa ei pitäisi ilmetä.
Kuinka ollakaan, se syksyllä näkemäni asunto löytyi yhä vapaana, kun täytin nettihakemuksen asukkaaksi Saga Kaskenniittyyn ja mainitsin olevani kiinnostunut kyseisestä asunnosta. Vastaus tuli äkkiä. Niinpä kävin talon johtajan kanssa toteamassa, että remontin jäljiltä asunto on kerrassaan hyvä. Sitten tarvittiin nopea päätös, sillä asunto kiinnosti muitakin. Samana päivänä ilmoitin ratkaisuni.
Vuokrasopimus tehtiin alkamaan maaliskuun alusta. Asukkaaksi hyväksymiseen vaadittiin myös lääkärintodistus ja uusimmat verotustiedot. Ne olen antanut. Lisäksi tarvitaan palvelupaketti, josta sovimme, kun tiedän, milloin muutan. Luultavasti niin tapahtuu viimeistään huhtikuun alussa.
Nykyaikaiset hotelleista tutut korttiavaimet sain eilen. Olin sopinut tulevani mittaushommiin sisustusalalta eläköityneen osaajan kanssa. Häneltä aikoinaan ostin monia hyviä tuotteita, kun varustelin kahta edellistä kotiani erinomaisten sisustusalan ammattilaisten kanssa.
Eilisellä mittailureissulla meidät otti vastaan Sagan huoltomies Jani sisällä asunnossa. Saman tien sovimme, että talo hankkii ilmalämpöpumpun asennuksineen, kuten oli jo ollut puhetta johtajan kanssa. Maksan hinnasta puolet. Pari muutakin juttua tuli sovituksi. Että tämmöistä palvelua!
Jopa postilaatikkoon asunnon ulkopuolella oli jo kiinnitetty nimeni, samoin oveni viereen. Kaikesta näkee, että Sagassa on totuttu vaihtuviin asukkaisiin.
Aika lailla äimänä alakerran emäntä on kuunnellut uutisia äkkilähdöstäni. Olen koettanut pehmentää järkytystä kukkapuskalla, jonka alkuviikosta vein hänelle ja kerroin asiasta olennaiset seikat. Tänään vielä puhelimessa jatkettiin juttua. Poikani syntymäpäivänä 2.3. pidetään taloyhtiön vuosikokous, jonne menen yhä täysivaltaisena osakkeenomistajana ja hyvästelen muut naapurit suklaarasia avoimena. Asuntokauppasopimus odottakoon, kunnes tärkeät manööverit on hoidettu.
Talossa kaivattaisiin toimeliaita asukkaita huolehtimaan paitsi omista myös yhteisistä asioista. Olen tehnyt osuuteni. Nyt pidän peukkuja, että muuttoni tuottaa jotakin oikein hyvää kaikille osapuolille.
6 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin! Siellä ei paljon tarvitse käytännön ongelmista huolta kantaa, aina on apua saatavilla.
Niinhän asia on. Onko sulla tuttuja siellä?
Ei ole. Miehen veli muutti Saga Munkkiniemeen viime vuonna.
Kävin tutkimassa näitä Saga-taloja. Vaikuttavat tasokkailta paikoilta.
Eipä muuta kuin onnea uuteen kotiin ja tsemppiä muuttoon!
Kiitos toivotuksista. Maaliskuu tulee olemaan melkoista haipakkaa. Hyvillä mielin kuitenkin muutan.
On ongelmia bloggerin kanssa silloin, kun yritän vastata kommentteihin. Tunnustan olevani tuo Anonyymi.
Lähetä kommentti