tiistai 14. maaliskuuta 2023

Asuinhan Ruotsissa minäkin


 Seuraan vakituisesti erinäisiä blogeja, kuten Donna mobilen kirjat -nimistä. Hiljattain löysin sieltä  jutun Juhani Niemen Kulttuuripamaus Matkalla Ruotsissa -opuksesta (Ntamo 2020). Sen tietyllä sivulla vilahtaa nimeni ja hyvästä syystä. Olihan Juhani Niemi aikoinaan ruotsinsuomalaista kirjallisuutta käsitelleen väitöstutkimukseni esitarkastaja. Koska Kulttuuripamausta ei löytynyt kirjastosta eikä kirjakaupastakaan, tilasin ja ostin sen. Hissuksiin nautiskellen luin kaikki viiteen osastoon jaotellut muistelmapalaset Ruotsissa oleskelusta vuosina 2013–2020. 

Paljon tuttua, mutta myös paljon uutta tuli vastaan kirjaa lukiessa. Ensimmäistä Ruotsin-aikaani näet elelin kotiäitinä insinöörismieheni hankkiessa tähdellisiä työkokemuksia 1964–65. Toisena Ruotsin-aikanamme 1981–82 lapset eivät enää olleet mukana. Aviomies tutki teräsrakenteita Stålbyggnadsinstitutissa, minä löysin töitä Skanstullin lukion suomenkielisiltä kokeiluluokilta uskontotiedon ja suomen kielen opettajana. Lisäksi rupesin tutkailemaan, mitä ruotsinsuomalaiset ovat kirjoittaneet. Solmin yhteyksiä Finn-kirjaan, Liekki-lehden toimittajiin, Ruotsin radion suomenkieliseen toimitukseen, luin ruosukirjallisuutta. Aiheen parissa uurastin kymmenisen vuotta sivutoimisesti. Niemen tarjoamat päivitykset osoittautuivat tarpeellisiksi. Olen näet jättänyt ruosukulttuurin seuraamisen sikseen.

Ällistyneenä lukijana koin ensimmäiseksi Niemen perheen lailla öisen räjähdyksen. Se särki asunnon ulko-oven ja ikkunat sekä puhkaisi reiän kerrostalon kahden kerroksen väliin. Kodin turva oli mennyttä. Oli pakko siirtyä hätämajoituksen kautta pitäaikaisempaan evakkoon, kunnes lopulta oli aika palata yksin koti-Suomeen ja alistua viruspommin seurauksena karanteeniin. Pommiaihelma toistuu monin muunnelmin ja myös tositapahtumin.

Ntamon sivulla Niemeä luonnehditaan muun muassa näillä sanoin:

Niemi on itseään korostamaton tarkkailija. Näissä matkakirjaa ja esseistiikkaa toisiinsa lomittavissa teksteissään hän kuitenkin hivuttautuu lähemmäksi lukijaa kuin yleensä. Niemi tulee kuvanneeksi itseään ”kirjallisen elämän diplomaatiksi” mutta myös ”kaikkiruokaiseksi kirjalliseksi nautiskelijaksi”. Hänen havaintonsa ovatkin järkiään avarakatseisia ja tasapainoisia, mutta kantaakin otetaan. Raju koettelemus ja poikkeusolot, jos myös pitkä ura, tuovat hänen otteeseensa sekä yleiskatsauksellista summaavuutta että kiemurtelematonta intoa ja kriittisyyttä.
Hyvältä tuntui havaita, kuinka ruosukulttuuri on voimissaan ja kuinka  aktiivisesti Niemi on liikuskellut paitsi kiinnostavilla paikoilla myös kulttuurin kartalla. Hän on avustanut Liekki-lehteä, toiminut Pohjoismaiden neuvoston raadissa, ruotsinsuomalaisilla kirjamessuilla, Suomen instituutissa, Sisuradiossa ja Ruotsin televisiossa sekä ollut mukana käynnistämässä kirjoituskilpailuja. Kirjailijavierailujen taustavaikuttajana hänellä on tarjota kiinnostavia tulkintoja sekä teoksista että niiden kirjoittajista.

Nautin erityisesti niin tekstin tarkkuudesta kuin otteen mukavasta kepeydestä. Esimerkiksi luvuissa Kunnon komisarioita, Katastrofikirjallisuutta Ruotsista, Kuka murhasi Olof Palmen ja Terroristi Drottninggatanailla Niemi tarjoaa jopa täsmällisiä lukuja tapahtumista. Vakuuttavaa!



 



2 kommenttia:

  1. Nonnii! Se on luettu. Sinulla on tosi paljon Ruotsin kokemusta, opiskelun ja väitöskirjan lisäksi. Minulla vain muutama kesä, vaikkakin sitäkin mullistavampia, noinniinkuin nuoruuden hauskanpidon merkeissä. Hyvin luettava ja elävästi kirjoitettu teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kirjasta kovasti. Hauskaa oli päätellä tekstistä sekin, että leskimiehen mukana on uusi perhe. Kuusivuotias tytär näet pääsi suomenkieliseen kouluun. Aikuinen tytär miehensä kanssa kävi isän luona visiitillä.
      Kiitos sulle kirjavinkistä👌

      Poista