Tänään eka kertaa Liedosta Turkuun Saga Kaskenniittyyn muuton jälkeen pyörittelin aamulla peukaloitani ja mietin, mitä tehdä. Uusi koti tauluja ja verhoja myöten tuli kuntoon jo tiistaina, kiitos kelpo työkaluja käyttävän vävyn sekä Ottomaanin Senjan. Eiliseksi riitti vielä hommia auton pesettämisineen ja muine juoksuineen.
Aamupäivällä painelin sauvoen viereisen sairaala-alueen kautta bussipysäkille ja bussin 18 kyydissä suit sait torin sivuitse linja-autoasemalle. Sieltä pyyhälsin Läntistä pitkäkatua Wulffin-kulmaan kyselemään tiettyä tuotetta, turhaan. Saman tien löysin itseni jyrkkien portaiden juurelta. Kapuamalla hissun kissun selvitin portaat, kunnes edessä häämötti Turun taidemuseo Puolalanmäellä aivan uudesta vinkkelistä.
Kaunista nähtävää löytyi lisää, sillä mäen pohjoisreunalla komeilee useita hienoja asuinrakennuksia. Joissakin oli meneillään ulkomaalaus.
Mäki risteilee kävelyteitä. Penkeillä voi levähtää ja miettiä, mitä seuraavaksi. Kannattaisiko ottaa kuva museorakennuksesta tästäkin kulmasta? Tiedä häntä, mutta kuvan otin.
Puiden lomitse näkyy veistos. Sen vierellä 63 vuotta sitten vaihdoimme kihlasormuksia silloisen teekkarin, sittemmin 66-vuotiaana edesmenneen aviopuolisoni kanssa.
Koska ottamani kuva ei tee oikeutta Jussi Mäntysen teokselle, kopioin verkosta sekä kuvan että tiedot.
Joutsenet (myös Joutsenlento) on suomalaisen kuvanveistäjä Jussi Mäntysen suunnittelema pronssinen suihkukaivoveistos Turun Puolalanmäellä. Se kuvaa kolmea lentoon nousevaa joutsenta ja se on paljastettu vuonna 1959. Joutsenista on tehty myös toinen valos, joka on paljastettu vuonna 1961 Lahden Fellmaninpuistossa.
Näin olen päässyt alkuun vanhastaan tutun ympäristön tutkimisessa ja reittien testaamisessa. Bussikyydit ovat helposti saatavilla, jos kävelymatkat ylittävät jaksamisen, kuten omalla kohdallani polven yhä kipuillessa. Tänäänkin palasin Puolalanmäeltä Kaskenmäen kautta samaa reittiä bussilla 18 ja siitä taas oikaisten valmiiksi tallottuja polkuja Sagaan.
"Kotona" odotti valmis ruoka Sagan ravintolassa. Palvelusopimukseen näet kuuluu päivittäinen lounas. Ei hassumpaa.
2 kommenttia:
Onko talo ikäänkuin Seniortalo? Kaikkine toimtoineen, harrastusmahdollisuuksineen, yhteisöineen? Systeri asuu semmoisessa ja menoa on vaikka joka päivälle !
No just semmoinen palvelutalo on tämä Saga Kaskenniitty. Kovasti innostaa tällä hetkellä käydä aamu-uinnilla ja vesijumpassa kylpyläosastolla, jota harvat käyttävät. Yksin siellä saa touhuta, mitä nyt joskus siivooja käy kysäisemässä, onko kaikki kunnossa.
Lähetä kommentti