Hyvästä syystä ajelin viikonloppuna Kangasalle sekä treffaamaan ystäviä että nauttimaan joistakin Jalmari Finnen 150-vuotistapahtumista. Pitkäaikainen asuinkuntani otti tulijan vastaan tarjoamalla ajoittain runsaasti kostuketta taivaan täydeltä, mikä ei paljoa haitannut. Yösijaksi järjestyi taas kerran ihanan kodin yksi huone Vesijärven rannalta. Isäntäparin kanssa olemme tunteneet toisemme vuosikymmeniä. Emännän kanssa olemme jopa olleet työkavereita Pikkolan koulussa.
Miksi ilmestyin paikalle juuri viime viikonloppuna? Kas tässä syy:
Hannu Syväojaa haastateltiin eilen osana Finne-juhlallisuuksia, koska mies on selvittänyt Jalmari Finnestä, mitä kaikkea muutakin kuin Kiljusen herrasväen hän on kirjoittanut. Selvisi, miksi elämäkerran alaotsikkona on Oudokki suomalaisessa kulttuurielämässä. Finneä ei näet voi luokitella sen paremmin pelkäksi kirjailijaksi kuin teatteri-ihmiseksi, säveltäjäksi, historiantutkijaksi, sukututkimukseen paneutuneeksi arkistojen luojaksi tai grafologiksi. Hän oli näitä kaikkia töihinsä heittäytyvänä ja herkästi innostuvansa. Monitaitoista osaajaa usein myös karsastettiin.
Hannuun tutustuin, kun me koulussa opettavat otimme hommaksi kaiken ohessa opiskella lisää. Istuimme samassa Suomen kirjallisuuden lisensiaattiseminaarissa, kunnes olimme valmiita väittelemään 1990-luvun alkuvuosina. Sittemmin ei ole osuttu yksiin muualla kuin FB:ssa. Kangasallakin tapaaminen jäi haastattelun varjoon. Mutta ilokseni Hannu tunnisti minut ennen asettumistaan pöydän ääreen jututettavaksi. Käteltiin lämpimästi. Omalle juttuhetkelle ei jäänyt tilaa, sillä poistuin salista kotimatkalle ennen yleisökysymysten loppua. Kova sade ja pitkähkö ajomatka panivat kiirehtimään.
Sanottakoon vielä, että Hannua kuunteli mielikseen. Finnen tavoin hän osasi puheenvuoroissaan nostattaa hymyä suupieliin. Palaan Finnen elämäkertaan sitten, kun olen lukenut kirjan.
Lauantaina istuin yleisönä, kun Nukketeatteri Hupilainen tarjoili katsottavaa sisätiloissa ennen Kiljusen herrasväen esitystä ulkona. Satoi aika lailla, joten minulta jäivät Kiljuset näkemättä. Mutta tyytyväisenä seurasin nukkehahmoja ja niiden tarinointia.
Finnen hahmo toivottaa yleisön tervetulleeksi.
Yksi episodi kattoi hiirten toilailuja Finnen valvoessa tapahtumia.
Sunnuntain yleisö kohtasi silinteripäisen Finnen tiirailemassa kaapin päältä.
Sinne hän lienee päätynyt turvaan juhlien loputtua. "Oikea" Jalmari, Jussi Lehtonen, liikuskeli yleisön keskuudessa kaikissa tilaisuuksia ja tietyissä kohdin opasti joukkoa. Hänen käsistään oli lähtöisin myös sunnuntaina klo 16 alkanut näytelmä Finnestä. Liput ehtivät loppua, ennen kuin kyselin niitä kahvilasta. Karvaitten kesäteatterikokemusten takia en ostanut lippua ennakkoon.
Kangasalan Lepokoti on majoittanut monia kuuluisia vieraita. Tuskin kukaan nykyisistä kävijöistä pyrkii uimaan Ukkijärveen, sillä Lepokodin rantarakennukset näyttivät perin lahonneilta luontopolkua kulkeneen silmiin. Hauskojen muistojen paikka tämäkin pikku järvi on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti