Yle tarjosi äskettäin katsottavaksi irlantilaisen ja iirinkielisen elokuva nimeltä Hiljainen tyttö, jonka tallensin. Nyt olen sen nähnyt ja havainnut suurenmoiseksi.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Colm Bairéad
Pääosissa: Catherine Clinch, Carrie Crowley, Andrew Bennett.
Ensi-ilta: 24.3.2023.
Avausjaksossa viljapelto lainehtii. Jotakuta etsitään huutamalla. Kamera tarkentaa peltoon käpertyneeseen lapseen, joka nousee ja lähtee kulkemaan kohti rakennuksia. Ne kuuluvat maatilaan, pitkähiuksinen tyttö Cáit (Catherine Clinch) on yksi suurperheen lapsista. Äiti synnyttää kohta taas uuden suun ruokittavaksi. Niinpä yhden voisi lähettää sukulaisten hoidettavaksi. Tyttö seuraa hiljaisena aikuisten puheita, kunnes isä (Michael Patric) patistaa hänet autoon ja nostaa pienen matkalaukun takakonttiin. Töykeältä uhkapelejä harrastavalta isältä ei heru mitään lempeyksiä tyttärelle. Pelkkiä moitteita vain.
Perillä odottaa äidin serkku Elbhlin Kinsella (Carrie Crowley), joka ottaa kesälapsen lempeästi vastaan. Isä lähtee paluumatkalle niin kiireesti, että jättää matkalaukun vaatteineen autoon.
Cáit on varuillaan ja hädissään. Häneltä pääsee pissa yöllä sänkyyn, mutta täti ei suutu, vaan ehdottaa varavaatteiksi kaapista löytyviä. Ne sopivat, vaikka ovat pojan varusteista. Niissä tyttö pääsee aikuisten mukaan maatilan askareisiin. Ikäkavereita ei ole lähistöllä.
Kovin paljoa ei puhuta. Silti olo helpottuu. Pikku hiljaa myös isäntä, alkuun yrmyn oloinen, alkaa sulaa. Tyttö hoksaa tarttua harjaan navetassa ja toimii kuten isäntä Sean Kinsella (Andrew Bennet). Lattiaa puhdistetaan yhdessä.
Ennen pitkää ajetaan kolmistaan kaupunkiin ostamaan tytölle mekkoja.
Matka postilaatikolle kauas ajotien päähän tarjoaa isännälle keinon päästä kävelemästä postin hakuun, kun hän pyytää tyttöä juoksemaan laatikolle ja takaisin. Isäntä ottaa aikaa. Juoksu toistuu kesän mittaan niin monesti, että pitkäsäärisen tytön kunto nousee, minkä lyhentynyt juoksuaika vahvistaa.
Tarkkakorvainen Cáit erottaa aikuisten puheista seikkoja, joista kukaan ei ole tohtinut puhua. Miksi hän nukkuu huoneessa, jonka seinätapetteja koristavat veturit, moottoripyörät, laivat ja muut poikia kiinnostavat laitteet?
Taloon poikennut naapurin emäntä pulputtaa asiat halki: Kinsellojen poika, ainoa lapsi, on hukkunut. Vastineeksi tiedosta emäntä utelee yhtä ja toista naapuriensa asioista. Cáit oppii epäsuoran tiedonhankinnan.
Kesä kuluu pian. Kerran postin mukana tulee kirje ja siinä tieto uusimman vauvan syntymästä. Koittaa kotiinpaluu.
Katsojalle tarjotaan riipaiseva loppukohtaus, jossa Cáit kotipihalle jätettynä yhtäkkiä oivaltaa, mitä hän haluaa – takaisin kesäkotiin! Juoksemalla hän saavuttaa porttia sulkemassa olleen Sean Kinsellan ja päätyy tämän syliin. Tietä pitkin lähestyy oma isä...
Jää katsojan ratkaistavaksi, kuinka tytön käy. Ajatuksissani elättelen toivoa, että lempeät, hyvät kesävanhemmat saisivat pitää työn luonaan.
Kaikki palkitussa elokuvassa on minunkin mielestäni kohdallaan: roolisuoritukset, kuvaus, musiikki ja itse tarina kotona ja koulussa kiusatusta lapsesta. Lisäksi tietynlainen verkkaisuus suo katsojalle mahdollisuuden havaita rytminvaihdoksia, ilmeitä ja muita yksityiskohtia.
Elokuvasta löytyy kritiikkejä kuten tämä. Se aukeaa ilman maksumuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti