Päivä Salossa

 Hyvän syyn ajella Saloon tarjosi tapahtuma, johon osallistuin äskettäin uudestaan löytyneen vanhan ystävän kanssa. Kyse on sukututkimuspäivistä. Kaikkiaan kolmen päivän tapahtuma veti ainakin eilen ällistyttävän paljon väkeä. Entinen Saloran, sittemmin Nokian tehdaskiinteistö on nykyään Astrum-keskus. Siellä riittää toimijoita teatterista kuntosaliin ja lääkäripalveluihin. Katseltiin kaikkea tarjolle tuotua, kuunneltiin yksi luento ja lähdettin kävelemään läheiseen Taidemuseo Veturitalliin, jossa on meneillään Nick Brandtin valokuvien näyttely On This Earth, A Shadow Falls. Ylle liitin yhden Lumialla otetun kuvan afrikkalaiseläinten potreteista, joiden äärelle katsoja vaikuttuneena pysähtyy. Tämä taidemuseo on usein  ennenkin kunnostautunut tuottamalla katsottavaksi suurenmoisia valokuvia. Studiomaisesta tornista löytyy nyt myös luontokuvaaja Mats Anderssonin studionäyttely Intimations. Heikki Willamon kuvateoksia on esillä pikku pöydällä.

Taidemuseon kassa opasti satunnaiset kävijät oivalliseen ruokapaikkaan Salon Seurahuoneelle. Se sijaitsee tunnelmallisessa puutalossa museon ja rautatieaseman lähettyvillä Mariankadulla. Nuori kokki ja yksi tarjoilija hoitivat mallikkaasti hommansa. Ah, mikä ateria, pitkästä aikaa!

Hyvin ravittuina oli mukava kävellä takaisin Astrum-keskukseen. Saman tien retkeiltiin busseilla ensin Halikon kirkkoon ja heti perään Wiurilan kartanoon. Halikon historiallinen, tällä haavaa huputettu kivikirkko paistaa kauas etenkin iltaisin, kun sitä valaistaan. Paikalliset ovat kuulemma nimenneet sen Salon Guggenheimiksi. Kesällä sen pitäisi katto ehjänä kuoriutua esiin.

Bussissa sai mielikseen kuunnella asiansa osaavan oppaan selostuksia ikiaikaisista halikkolaispaikoista. Kuntaliitoksen myötä niistä tuli samalla osa paisuneen Salon historiaa. Tähdellistä historiatietoa tarjoiltiin myös kirkon sisällä. Alunperin pitkänomaisen rakennuksen ikä näkyy paitsi sivuosin ristikirkoksi laajentumisena myös monia tyylejä edustavina esineinä. Kuvan oikean reunan barokkisesta alttarilaitteestakin löytyy kaksi keskiaikaista puuveistosta laitteen alaosaan upotettuina.

Halikossa asuu yhä aatelisia. Kirkkosalia komistavat muun muassa Hornien ja Aminoffien vaakunat. Hornien hautakappelia ei enää ole sisällä kirkossa, mutta suvun vainajia on yhä haudattuna kirkon alla. Nykyisistä mahtajista mainittiin Björn Wahlroos, Joensuun kartanon omistaja, jolla kirkossakin on oma erityinen penkkinsä.

Vallan mainio oli käynti Wiurilan kartanomuseossa. Siellä oppaana toimi Anne Marie Aminoff, nykyinen tilanhoitaja. Matkailusta tuloja hankkiva kartano ei enää tarjoa aatelisellekaan pelkkää lekottelua, vaan mahdollisuuden näyttää puhtinsa yrittäjänä. Niinpä vanhat ponirattaatkin on  Tanskassa asti kunnostutettu alkuperäisen veroisiksi ilahduttamaan lapsia. Rattaat ovat siis yhä käytössä toisin kuin kaikki muut museoon kauniisti esille astellut hevospelit. Paljon muutakin esineistöä nähtiin.

Iltahämärissä kotiin päin ajeli tyytyväinen kaksikko. Tulipa huokaistuksi, että kotimaan matkailua voisi harrastaa silloin tällöin uudestaan.