Tänään oli mahdollista pitkään seurata mustarastaan konserttia milloin minkin pihakuusen latvasta. Kuva tuli napatuksi puhelimella, kun ei muuta kameraa kunnon objetiivein ollut matkassa. Pari päivää sitten olisi ollut tarjolla taistelun poikanen vaikkapa videokuvattavaksi. Läheisen korppimetsän suunnasta näet lekutteli kurki kohti lampea pyrstönsä tuntumassa musta raakkuja, metsän vakiasukas. Ei päässyt kurki laskeutumaan. Sen oli kurvattava takaisin sinne, mistä oli tullut ja minne oli taas häivyttävä.
Lampi päilyy yhä laajana ja tyhjänä. Ihme ja kumma, ettei ainuttakaan telkkäpariskuntaa ole näkynyt. Muutamana keväänä lammesta on kiivaasti oteltu, kunnes reviirin haltija on käynyt selväksi. Ja rannalla on tavattu istuskella seurailemassa häämenojen edistymistä.
Tänään pois lähtiessä osui silmiin vielä yksi epäilyttävä kohta. Piti pysäyttää auto, peruuttaa ja tarkistaa, mikä liikahteli auton edessä. Sepä se, eläväinen kyy! Sutjakasti se luikerteli naapurin metsästä yli tien suoraan minun "perämetsääni", ei sentään ihan pihapiiriin. Taas tuli selväksi, että saapasjalkaisena tohtii kuljeskella siellä täällä metsissä, mutta pikkukengissä ei kannata urheilla kyitten reviirillä - ei edes vappuna.
