Anders Thomas Jensenin ohjaama ja käsikirjoittama tanskalainen musta komedia Adamin omenat (Adams æbler, 2005) tuli äskettäin TV-uusintana, jonka tallensin. Katsoin koko komeuden eilen yhdellä istumalla. Nautin menosta, hetkittäin kakistelin. Kyse on näet melkoisen oudosta joukkiosta siirtymässä vankilasta takaisin yhteiskuntaan.
Löysin netistä Ilja Rautsin Elitistissä 25.9.2005 julkaistun kritiikin, jonka suosittelen lukemaan Rautsin jutun, vaikka se sisältää juonipaljastuksia kuten omakin juttuni.
Heti alkuun käy ilmi, kuka on paha. Linja-autosta poistuu yrmeä mies. Saatuaan kassinsa hän kaivaa taskusta teräaseen, jolla vetää pitkän naarmun auton kylkeen, kun se lähtee liikkeelle. Adam, uusnatsi, on tulossa vankilasta yhdyskuntapalvelukseen. Hänet ottaa vastaan pappi Ivan, täysi vastakohta Adamille.
Kirkossa Ivan jututtaa Adamia. Tämän pitäisi ilmoittaa jokin tavoite, johon pyrkiä palvelusaikana. Adamin suusta sujahtaa, että hän leipoo omenakakun. Ivanille se sopii. Tuota pikaa ollaan ulkona suuren omenapuun alla. Siitä saataisiin hedelmät kakkuun.
Silmät ammolla ja korvat hörössä seurasin nopeasti vaihtuvia kohtauksia. Ohjaaja veti naruista niin, ettei meininki sammahtanut. Siksi toiseksi silmä saa levätä upeassa maalaismaisemassa ja myös kirkon sisustuksessa. Kukkea omenapuu ja sen muodonmuutokset liittyvät olennaisesti tarinan käänteisiin.
Ivanin paimennettaviin kuuluu Holger (Nikolaj Lie Kaas), Gunnar (Nicolas Bro), joka hipsii muiden huoneissa ja napsii mukaansa milloin mitäkin, Khalid (Ali Kazim), Paprika Steen (Sarah Svendsen) ja Dr Kolberg (Ole Thestrup). Tilanteet porukan kesken kärjistyvät ajoittain niin, että tarvitaan lääkäriä paikkaamaan vammoja. Samalla tohtori lörpöttelee muun muassa Ivanin lapsena kokemasta rankasta hyväksikäytöstä. Se tuntui olevan muiden paitsi Adamin tiedossa. Ivanin konsti väistää kauhumuistoja on pakottautua näkemään kaikissa pelkkää hyvää. Adam ottaa asiakseen paitsi leipoa omenakakku myös murtaa Ivanin "hyvyys".
Porukan ainoa nainen, Paprika, kiskoo viinaa, vaikka tietää olevansa raskaana, muttei halua aborttia. Ivanin CP-vammainen poika tarjoaa Paprikalle näkymän tulevaisuuteen vammaisen lapsen vanhempana. Esimerkki ei riitä juomisen lopettamiseen.
Huimaa aseidenkäsittelyä tarjotaan nähtäväksi paikka paikoin. Kun mustat linnut valtaavat omenapuun, räiskintä yltyy yltymistään. Lintuja riittää vielä senkin jälkeen, kun Ivan saa osuman päähänsä. Mutta hyvä ei ota kuollakseen...
Pahakaan ei pääse ylivoimaiseksi, vaikka Adamin aikanaan johtama rosvokopla ilmaantuu hakemaan pomoaan. Siitäkin aihelmasta nähdään muutama maukas muunnelma.
Loppujen lopuksi Adam on se, joka kesyyntyy. Hän tarjoilee leipomaansa pikkiriikkistä omenapiirakkaa vammoistaan toipuvalle Ivanille, mutta ei enää palvo Hitlerin kuvaa. Adam on jopa lukenut Raamatusta Jobin kirjaa. Hänestä sukeutuu Ivanin apulainen!
Olisipa ollut hollilla juttukaveri ensin katsomassa sitten kommentoimassa nähtyä. Ennen oli, ei enää...
