Yle tarjoaa 100-vuotislahjoina muun muassa leffoja eri vuosikymmeniltä. Katsoin vuoden 1966 hitin Käpy selän alla kuin kaikuna omastakin nuoruudesta. Korvissa soivat yhä leffan ihanat laulut, tietysti (!) Kaj Chydeniuksen pääosin Marja-Leena Mikkolan runoihin säveltäminä. Ohjaaja Mikko Niskanen vilahtaa tanssilavakohtauksessa pakit saavana tanssiin hakijana.
Kesäiset maisemat herkistävät. Digiajan keinoin kuvat ovat tarkkoja, mutta dialogeista ei hevin saa selvää. Osuutensa lienee silläkin, että oma kuuloni lienee melkoisen kulunut vuosikymmenten mittaan.
Silti ymmärsin hyvin, kuinka ratkaisevia kokemuksia neljästä nuoresta jokainen sai metsäretkeltään. Mieleen painui varsinkin Pekka Autiovuoren esittämän Timpan repliikki, jonka mukaan nuoruus on kuulemma elämän parasta aikaa. Tuoreet, kipeät kokemukset mielessä Timppa pohtii, kuinka helevetin hankalaa onkaan vanhuus. Helppoa ei ole vanhuuskaan, todistan viimeisimmän kokemukseni perusteella, sillä poden kolmatta viikkoa kivuliaita fyysisiä vaivoja. Neljä kylkiluuta näet murtui, kun yöllä vanhusten tapaan suistuin vessasta palatessa sängyn laidalta lattialle ja iskin kylkeni yöpöydän jalkaan.
Parasta toipilaan jättää enemmät pinnistelyt ja tarjota edes yksi linkki, joka vie kelpo arviointiin leffasta.
