Poika ja haikara -piirroselokuva alkaa pommituksen aiheuttamasta tulipalosta Tokiossa sota-aikana. Virallinen traileri avautuu tästä. Viisi tähteä mestaristekijän uutuudelle 2023 antanut Sakri Pölönen intoutui jo arvostelunsa otsikossa perustelemaan ratkaisuaan:
Hayao Miyazakin uusi elokuva on niin hyvä, että sen katsojaksi pääseminen tuntuu etuoikeudelta
Seikkailu yltyy sen verran pelottavaksi, että korkea ikäraja tuntuu sopivalta.
Ikärajaksi on määritelty 12 vuotta.
Hätkähdyttävä alkukohtaus, jossa 12-vuotias Mahito (äänenä Soma Santoki) menettää äitinsä Tokion vuoden 1943 pommituksessa, vääristää kaupunkikuvaa ja tulipaloja pakenevia ihmishahmoja kuin painajaisessa.
Pommituskohtauksessa tavoitettu visuaalinen vaikutelma on erilainen kuin missään muussa Miyazakin elokuvassa ja osoittaa, etteivät Ghiblin animaattorit pelkää kokeilla uutta.
Katsoin hämmästyttävän tarinan telkkarista kotona peräkkäisinä iltoina. Äitinsä menettänyt Mahito muuttaa Tokiosta maalle isänsä ja tämän uuden vaimon, äidin siskon, kanssa. Lammella asuu irvistelevä harmaahaikara. Se osoittautuu linnun asuun ahtautuneeksi peikoksi. Hymyillyttävä yksityiskohta "linnussa" on nokassa paistavat hampaat.
Maria Lättilä pohtii 17.11.2023 Episodissa ohjaajan teemoja:
Poika ja haikara yhdistääkin monia Miyazakin elokuvista tuttuja teemoja. Elokuvassa pohdiskellaan perheen merkitystä, surua, menettämisen tuskaa sekä maailman monia ihmeitä. Miyazaki on aina ollut taidokas kertomaan syvällisiä, merkityksellisiä tarinoita lasten silmien ja seikkailumielisyyden kautta.
Mutta Lättilä on pettynyt animaatioihin ja elokuvan pituuteen, kuten linkin kautta voi lukea.
Emmi Koivumäki kirjoittaa Film-O-Holicissa, että Miyazakin paluu valkokankaille on juhla silmille. Kolmen ryhmässä arvioitu elokuva saa 3,7 tähteä, pyöristettynä neljä.
Suoraviivaisen tarinan sijaan Poika ja haikara viipyy katoavissa hetkissä ja menetyksen käytävillä.
Jätän selostamatta elokuvan sisällön, koska arvostelijat on hoitaneet homman tuoreeltaan jo 2023 elokuvan ilmestymisvuonna. Kertaan vain muutamia kohtauksia hahmoineen. Varsinkin alkupuolella häärii mummoja, joista yksi heittäytyy Mahiton matkakumppaniksi ja pysyy lopulta mukana pikku nukeksi muuttuneena. Muutkin mummot näkyvät nukkeina, joihin ei ole lupa koskea.
Muistan myös hauskat ja lempeät warawarat, joita kammottavat pelikaaniparvet jahtaavat. Warawarojen hidas tanssi pitkässä kohtauksessa vie niitä kohti korkeuksia, kunnes ahneet pelikaanit ilmaantuvat ahmimaan niitä.
Mahito sattuu näkemään äitipuolensa kävelemässä kohti metsää. Pian kyläläiset, mummot ja pojan isä etsivät nuorta rouvaa. Mahito etsii myös kuollutta äitiään. Ihmeekseen hän löytää oppaakseen hurmaavan tytön, joka kertoo, mistä ovesta poika pääsee omaan maailmaansa ja mikä ovi vie aikaan, jossa tyttö onkin pojan äiti.
Yliluonnollisia käänteitä piisaa häkellyttävässä sadussa. Ja niitä on jaksettu animoida taiten!
