Pokrovan luostarin kirkkona toimii entinen hevostalli, sittemmin kaalivarasto, konepaja ja ties vielä mikä muu läpi sotavuosien, neuvostoliittolaisvuokralaisten ajan ynnä uuden suomalaisomistuksen. Lopulta tila päätyi Kirkkonummen kunnalle, mikä tarkoitti unohdusta ja vaipumista Ruususen uneen. Vuonna 1995 alkoivat suuret muutokset, kun isä Harito osti kunnalta Dannebrogin tilan ja otti asiakseen sen muuttamisen luostarin tarpeisiin. Kukapa uskoisi, että töissä on käytetty enimmäkseen kierrätysmateriaaleja...
Yhä edelleen kirkko on ulkoa vaatimaton, vaikka sen kyllä tunnistaa kirkoksi. Sisään astuessa silmät leviävät hämmästyksestä: ympärillä avautuu kaikkinainen ortodoksikirkoista tuttu värikäs kauneus. Ikonit ovat alan venäläismestareiden kätten jäljiltä kerrassaan upeita. Koska kirkossa kävijät eivät saa kuvata sitä sisältä, kopioin alle otoksen Pokrovan nettisivuilta (
http://www.pokrova.fi/kirkko.php). Tämä kirkko sallii valon tulvia isoista sivuikkunoista toisin kuin esimerkiksi Kreetalla äskettäin käymissäni pikku kirkoissa. Ne kaikki ovat hyvin hämyisiä. Pokrovassa tiistaina käydessä saatiin nauttia aurinkoisesta säästä, joten valaistus oli aivan kuten kuvassa. Kuinkahan harras ortodoksi kokee kirkkosalin valoisuuden tai hämyisyyden?
