Eiliset treffit elävien kesken oli sovittu Turun vanhan hautausmaan Uudenmaankadun puoleiselle portille. Siellä majailee Kukkaportti-niminen myymälä, josta oli hyvä hankkia kaunistuksia haudoille. Itse jätin ostamatta syyskukat, sillä tuon kolmelle haudalle havuja mökiltä. Läheisiksi sukulaisiksi kanssani hiljattain havaituista sisaruksista kumpikin osti mukaansa callunan omaistensa haudalle istutettavaksi.
Oli helppo jutustella, vaikka sisaruksista vanhemman tapasin eka kertaa. Hautausmaan puisto on meille kaikille tuttu myös kävelyreitistönä. Omaisten haudoilla voi jopa jättää poikkeamatta. Eilen kylläkin suunnistettiin oikopäätä sisarusten isoäidin ja tämän siskon vierekkäisille haudoille. Kummankin perheestä moni lapsi ja nuori on kuollut nuorena. Vain kirjalijana esille päässyt Laila Kantola eli vanhaksi, peräti 95-vuotiaaksi. Hän on se isäni serkku, jonka olen tavannut muutaman kerran ja johon isäni kakksossiskot sekä oma äitini pitivät yhteyttä. Lailan Kaino-siskonkin olen lapsena tavannut, mutten muista siitä muuta kuin sen, että meitä sukulaisia vieraili perheen kesäpaikassa Hirvensalossa.
Oikeanpuoleisessa haudassa on myös siskosten äiti Aina Sofia. Hän on isoisäni Edvard Aleksiksen vanhin sisar, joka varhain muutti syntymäpitäjästään Rymättylästä Turkuun, avioitui siellä, sai viisi lasta ja tiettävästi auttoi myös pikkuveljeään opintielle.
Matka jatkui luonnikkaasti Paula-serkkuni, hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa haudalle. Kuva jäi ottamatta, joten etsin otoksen elokuulta 2008. Olin mukana, kun Paulan lapset laskivat ätinsä uurnan hautaan. Nykyisin poikkean haudalla aika ajoin. Samoin teimme Paulan kanssa niin kauan kuin se oli mahdollista. Marraskuussa tuon taas tänne ja muille "omille" haudoille havuja mökiltä, jossa kuusia kasvaa liiaksi asti.
Kävimme myös sisarusten äidin vanhempien ja siskon haudalla. Sieltä matka jatkui heidän isänsä uurnahaudalle, edelleen minun vanhempieni sotaveteraanivaudalle. Viimeksi viivähdettiin aviopuolisoni haudalla. Näistä paikoista kuvat jäivät ottamatta.
Sukulaissuhteita voi tosiaan solmia haudoilla ja samalla muistella, mistä olemme alkuisin. Ensi kesänä lupasin kuskata siskokset Rymättylään katsastamaan heidän isoisoäitinsä, minun isoisotätini Aina Sofian lapsuudenmaisemia.
Liitän mukaan vielä kuvan komeista callunoista. Olkoot ne ajatuksissa somistamassa syksyisiä hautakumpuja, kunnes katan niistä muutaman havuilla.
