Lukemisen puutteeseen tarjosi apuaan alakerran emäntä Marja-Riitta Perttula. Sain häneltä lainaksi Roope Lipastin Mikaelin kirjan (Otava 2021, 320 sivua), jonka alkulehdeltä löytyy tekijän omistuskirjoitus. Kiehtovaa, että niin Lipasti kuin Marja-Riitta tunnetaan Liedossa myös kotiseutunsa kulttuurivaikuttajina.
Roope Lipastin romaani Mikaelin kirja kertoo talven 1556–1557 tapahtumista. Mikael Agricolan syntymävuotta ei tarkkaan tiedetä, mutta kuolinaika on selvillä. Agricola näet menehtyi raskaan matkan aikana yltyneeseen sairauteen Uudellakirkolla 9.4.1557 ruotsalaisdelegaation palatessa Moskovan rauhanneuvotteluista. Piispan harras toive päästä kotiin Turkuun Birgitta-vaimon ja Kristian-pojan luokse jäi toteutumatta.
Kirsin kirjanurkassa sisältöä kuvataan näin:
Romaanin ajallisen rungon muodostaa kyseinen neuvottelumatka, jolle Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli määrännyt myös Turun hiippakunnan piispan eli Agricolan. Vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle lähdetään 25.11.1556 Turusta, eivätkä enteet ole hyvät, sillä ennen kuin toistasataapäinen seurue on päässyt edes ulos kaupungista, tapahtuu onnettomuus. Väkijoukosta juossut pieni tyttö jää piispaa kuljettavan reen alle ja loukkaantuu pahasti.
Piispa lähtee matkalle vastahakoisena ja turhautuneena. Hän näkee, ettei hänellä ole neuvotteludelegaatiossa oikein muuta roolia kuin olla jonkinlaisena koristeena. Paljon mieluummin hän olisi jäänyt työnsä pariin, kirjoittamaan keskeneräistä käsikirjoitustaan ja nauttimaan kodin lämmöstä. Vaimo Birgitasta ja varsinkin pienestä Kristian-pojasta eroaminen tuntuu vaikealta. Matkaan kuluu joka tapauksessa kuukausia, ja sinä aikana saattaa tapahtua mitä tahansa.
Kiehtovasti Lipasti rytmittää kerrontaa delegaation matkanteolla, mutta kertoo joka toisessa luvussa tapahtumista piispantalossa Turussa. Kirjailijan tosi luomus on kuva Birgitasta, piispattaresta, josta ei hevin ole löytynyt lähdeaineistoa. Kaikki se, mitä piispatar joutuu kokemaan miehensä poissa ollessa, kiinnitti lukijan jatkamaan lukemista lähdes tauotta. Lukemista nopeutti sekin, että neuvottelijoiden kokemukset Venäjälle ehdittäessä tuntuivat muistuttavan kaikkea sitä, mikä on tullut tutuksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Venäläisten sanaan ei voi luottaa, uhka hengenmenosta vaanii joka käänteessä.
Matka Novgorodista Moskovaan keskellä talvea hevosten vetämänä reessä vällyihin käärittynä välittyy romaanista kauhukokemuksena vailla vertaa. Olisi ollut ihme, jos lähes viisikymppinen Mikael-piispa olisi selviytynyt koettelmuksesta sairastumatta. Tässä historian faktatieto kerää ympärilleen helposti samastuttavia elämyksiä.
Nautin kirjasta kaikkinensa: kieli elää kainostelematta, keskeiset henkilöhahmot ovat uskottavan täyteläisiä, ihmisten väliset konfliktit todenmakuisia. Nuorille useita romaaneja kirjoittaneen Lipastin tuoreinkin teos sopii mielestäni yhtä lailla niin aikuisten kuin koululaisten käsiin. Lipastin tapaan tarjottuna kirjasuomen isänä tunnettu Mikael Agricola ja hänen vaimonsa Birgitta voisivat elähdyttää muitakin kuin minua.
Kauniit kiitokset Roope Lipastille eriomaisesta romaanista, samoin alakerran emännälle kirjan lainaamisesta polveaan potevan toipilasajan kirkastamiseksi.
