Satunnainen Äkäslompolon hangilla hiihtäjä päästi eka reissullaan pitkän huokauksen, kun kuuden kilometrin sujuttelun jälkeen edessä avautui näkymä Kesänginkeitaalle. Viimaisena päivänä paineltiin ilman muuta sisälle lämpöiseen tupaan, vaikka siellä paistethin vielä munkkeja. Lätyt odottivat vuoroaan. Kuulemma lämpiminä päivinä ihmiset pitävät hirsimökin edustan laavussa tulia ja saavat oitis kavereikseen kuukkeleita. Ne kyttäävät syötävää ja verottavat näppärästi eväitä, ellei joku huomaa varjella leipiään. Seuraavan aurinkoisen päivän retkellä onnistuin näkemään yhden yrittäjän niin läheltä, että sain napatuksi kuvan, vaikka sormet kangistelivat kylmästä. Sittemmin kanniskelin leipäpalasia mukana kuukkelien houkuttelemiseksi, mutten niitä enää nähnyt. Voi surku!
Seuraan Turusta käsin ympäristön tapahtumia. Kirjallisuutta, leffoja sekä kuvataidetta tutkailen mielelläni. Päivittäin myös kävelen.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tarjoilu kelpaa
Satunnainen Äkäslompolon hangilla hiihtäjä päästi eka reissullaan pitkän huokauksen, kun kuuden kilometrin sujuttelun jälkeen edessä avautui näkymä Kesänginkeitaalle. Viimaisena päivänä paineltiin ilman muuta sisälle lämpöiseen tupaan, vaikka siellä paistethin vielä munkkeja. Lätyt odottivat vuoroaan. Kuulemma lämpiminä päivinä ihmiset pitävät hirsimökin edustan laavussa tulia ja saavat oitis kavereikseen kuukkeleita. Ne kyttäävät syötävää ja verottavat näppärästi eväitä, ellei joku huomaa varjella leipiään. Seuraavan aurinkoisen päivän retkellä onnistuin näkemään yhden yrittäjän niin läheltä, että sain napatuksi kuvan, vaikka sormet kangistelivat kylmästä. Sittemmin kanniskelin leipäpalasia mukana kuukkelien houkuttelemiseksi, mutten niitä enää nähnyt. Voi surku!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No nyt selvisi , miksi luontokuvaajat Lapissa kuvaavat ikuisesti kuukkelia !
Lähetä kommentti