Valoilmiöitä

Äkäslompolon perjantai 12.3. valkeni harmaana ja kylmänä. Hiihtäjän oli kuitenkin lähdettävä ladulle, jos mieli vielä ehtiä sivakoimaan ennen lauantaista kotimatkaa. Yksikseni painelin muutaman kilometrin lompolon rantoja Riemuliiterin mäelle. Sieltä avautui leppeä näkymä, joka tallentui nätisti vastavaloon, kun aurinko verhoutui pilviin. Illemmalla päästiin porukalla autokierrokselle Isoa Yllästä kiertävälle maisematielle. Sinisen hämärän laskeutuessa tunturin kupeille turistin ihmeeksi syttyi värivaloja puiden alle. Näin pitkällä ollaan Lapin turistien ällistyttämisessä! Onneksi taivaskin tarjosi omaa väriloistoaan. Koko viikkona ei kumminkaan nähty revontulia. Ne loistivat ihan toisaalla, kuten asiasta perillä oleva taho osasi kotiin palaavalle kertoa.

Tarjoilu kelpaa

Satunnainen Äkäslompolon hangilla hiihtäjä päästi eka reissullaan pitkän huokauksen, kun kuuden kilometrin sujuttelun jälkeen edessä avautui näkymä Kesänginkeitaalle. Viimaisena päivänä paineltiin ilman muuta sisälle lämpöiseen tupaan, vaikka siellä paistethin vielä munkkeja. Lätyt odottivat vuoroaan. Kuulemma lämpiminä päivinä ihmiset pitävät hirsimökin edustan laavussa tulia ja saavat oitis kavereikseen kuukkeleita. Ne kyttäävät syötävää ja verottavat näppärästi eväitä, ellei joku huomaa varjella leipiään. Seuraavan aurinkoisen päivän retkellä onnistuin näkemään yhden yrittäjän niin läheltä, että sain napatuksi kuvan, vaikka sormet kangistelivat kylmästä. Sittemmin kanniskelin leipäpalasia mukana kuukkelien houkuttelemiseksi, mutten niitä enää nähnyt. Voi surku!

Hämärän hyssyä Velhonkodassa

Äkäslompolossa vierähti viikko vikkelään. Kuviakin kertyi. Oheiset ovat viime torstailta (11.3.), kun yksikseni hiihtelin helppoa reittiä kuvien Velhonkota-nimiseen paikkaan. Matkassa oli hiukan rahaa ja Canon Ixus 850. Kaarinikkamehu ja munkkirinkilä irtosivat seitsemällä eurolla. Jälkiruuaksi sain maksutta aamuhiljaisessa kodassa viritellä kameraani enkä häirinnyt ketään. Niinpä onnistuin käsissäädöillä kohtalaisesti tallentamaan lähes pimeän tilan yksityiskohtia. Olisinpa saanut kuvan myös niistä kolmesta korpista, jotka juuri ennen kodalle pyörtävää ladunmutkaa pyyhälsivät julmetusti raakkuen ylitseni kuin mitkäkin velhomaailman sanansaattajat!