On meneillään kuvauksen valobuumi. Pikku hiljaa alan tulla tietoiseksi, kuinka valoja justeerataan tiettyyn vaikutelmaan pääsemiseksi. Sen olen jo omin nokkinenikin havainnut, että salaman räiskäyttely latistaa lähes kuvan kuin kuvan. Eri juttu ovat tilanteet, joissa täytesalama on poikaa. Oheiset kaksi kuvaa otin luonnonvalossa, toisen aamulla, toisen ilta-auringossa. Sävyeron huomaa. Onnistuin kummassakin tarkentamaan etualan samettiruusuihin, mutta iltakuvan taustamarkettojen hämyisyys taitaa olla jo liiallista.
3 kommenttia:
Isompi kuva on kivemman värinen ja tuo kohdistus juuri on temppu. Tosin itselläni ei edes ole vielä järkkäriä. Mielenkiinnolla seuraan kaikenlaisia kuvia/kuvauksia jo niillä.
Hyvä , ja sitten vielä valon suunta.Ja kohdistatko pisteellä vai koko alalla...kerrohan tiedot ....Totta , automaatti on vain hankaliin tilanteisiin ja päivyiin .Valolla oli muuten iso väli Kaliforniassa , ei millään meinannut onnistua liin kirkkaassa auringossa !Säätöjä sai opettella ja tarkistella koko ajan .Haastavaa puuhaa.
Valoa tulee parvekkeelle pohjoisesta ja lännestä. Ison kuvan otin aamuharmaassa valossa (Nikon D90, 4288 x 2848 kuvapistettä, F/7,1, valotusaika 1/80 s, ISO-320, valotus -0,3 step, polttoväli 130 mm, valotusohjelmana Aukon prioriteetti, valkotasapaino automaattinen, digitaalinen zoomaus 1). Vasemmalta paistaneessa ilta-auringossa pikkukuva värittyi kellertäväksi. Kameran asetukset muuten samat kuin aamukuvassa paitsi näiltä osin: valotusaika 1/160 s, polttoväli 75 mm.
Lähetä kommentti