Eilen juna otti kyytiinsä ja vei Hesaan katsomaan komeita kuvia sekä Helsingin taidehalliin (
http://www.taidehalli.fi/finnish/nayttelyt/paanayttely/) että Kaapelitehtaalle. Vastaanotto osoittautui tutun koleaksi, sillä kylmä tuuli viuhui katusolissa niin kuin se Helsingissä tapaa tehdä. Liian vähissä vaatteissa hytisytti. Mutta sisätiloissa kärsimys unohtui. Ekana tuli katsotuksi Taidehallin Ten Tousand Waves -videoihme. Se pohtii ihmisten lähtöä unelmiensa perään vaikka kuinka kauas. Outo, kaunis, voimakas ja samalla herkkä hitaasti toisiinsa limittyvä kuvien sarja, joka yllättää äkkinäisin vaihdoksin. Niitä korostavat musiikkia rikkovat vahvat ääniefektit. Esitys pyörii tauotta yhdeksällä kankaalla kolmessa salissa. Pikku hiljaa vaeltelemalla huomasi, että kaikkialla näki samoja kuvia. Vajaassa tunnissa ehti kokea koko sarjan. Alle kopioin muutaman kuvan taidehallin omilta sivuilta. Ensimmäinen esittää uneksivia kalastajia, joiden voi kuvitella lähtevän simpukanpyyntiin Englannin pohjoisille rannoille. Siellä heitä kohtaa hyinen tuho.
Kuvitelma pelastavasta Mazu-jumalattaresta lohduttaa omaisia, joille jää menetetyistä muistoja, kuvia ja yhä läsnä säilyvä suru.
Katsojan illuusioita esitys rikkoo tämän tästä näyttämällä, miten lumoavan leijuvat jumalatarkuvat on tehty.
Kaiken alkuna on brittitaitelija
Isaac Julien, joka yhdessä kiinalaisten kanssa on saanut aikaan hämmentävän teoksensa. Ei siis tarvitse mennä Tukholmaan asti nähdäkseen jotakin ennen kokematonta! Siksi toiseksi Helsingissä Julienin teoksen pääsee näkemään ekana Euroopassa.
Toinenkin kuvakokemus tuli samalla reissulla hankituksi. Kiitos Eilan rupesin ottamaan selvää
Pentti Sammallahdesta ja hänen näyttelystään kaapelitehtaalla. Nolo tunnustaa, etten miehestä tiennyt, ennen kuin sain tönäisyn käydä myös Kaapelitehtaalla. Siellä on esillä Sammallahden mittava retrospektiivinen näyttely (
http://www.kaapelitehdas.fi/fi/tapahtumakalenteri/event/3854---suomen-valokuvataiteen-museo-pentti-sammallahti). Se suorastaan kuuluu yleissivistykseen, varsinkin jos yrittää esiintyä valokuvauksen harrastajana...
Kuinka erilaisia kuvia Sammallahti tekeekään kuin Julien! Kuvat ovat lähes yksinomaan mustavalkoisia, utuisinakin äärimmäisen tarkkoja, hyvin erilaisista miljöistä, kaikki taiten paperille vedostettuja. Monista löytyy hienoista huumoria. Sitä huomasin etenkin kuvista, joissa näkyi koiria hyvin kiinnostavissa paikoissa ja asennoissa. Samoin ulkona monet kuvatut pariskunnat tuntuivat hymyilevän valokuvaajan omaa lämmintä asennetta kuvattavia kohtaan. Tässä yksi esimerkki Valokuvataiteen museon sivuilta:
5 kommenttia:
Isaac Julienin videoinstallaatio oli minustakin upea ja teki voimakkaan vaikutuksen. Sammallahden näyttelyssä en ole vielä käynyt, kuviaan tunnen jonkin verran entuudestaan.
Molemmat on vielä näkemättä, mutta edessä on .Jotenkin syksy aina tulvii ja tuntuu , että ei ennätä mitään....
Kiitos muistutuksesta ,kuten huomaat , kävin katsomassa. Mutta ---keskiviikkohan oli Hesassa AIVAN upea päivä !!Lämmin ja aurinkoinen .Istuin puistossa lukemassa .Onkos Liedon sisämaailmasto pilannut sietokykysi ?!
Hesn keskiviikosta en tiedä, kun olin siellä viime tiistaina. Ja silloin totta vieköön tuuli ja muutenkin oli kylmä. Sai pikkuisen tuntumaa siihen, mitä tuleman pitää.
Korkeintaan melkein alan kohta harrastaa kuvausta ja sillä tuntumalla aavistelen, että pitäisin enemmän mustavalkoisista. Mahtavaa tämä kulkemisesi elämyksestä toiseen!!!
Lähetä kommentti