On metsässä pikkuinen pirtti

Aamupäivällä suuntasin pyörällä muutaman kilometrin päähän kotoani ja hyvin opastettuna löysin erään halkopinon kohdalta alkavan metsätien. Sen päässä on onnellisen miehen puuhamaa, kuten tämän vaimo asian ilmaisee. Ei tullut miehestä pelkkää city-ihmisä omakotitalon myynnin myötä. Oli löydyttävä katujen tallaamisen sijaan muuta hauskutusta. Ja etsivä löytää: lehti-ilmoitukseen tuli useita vastauksia, kun pariskunta kyseli metsäpalstaa. Sopivin on nyt miehen oma ja lelut sen mukaiset: on mökijää, tukkien siirtovärkkiä, rankojen keruulaitetta, moottori- ja muita sahoja jne.

Omin käsin valmistui äskettäin tukkikämppä itse tehdyn, autolla kuljettavan tien päähän. Kuvassa rakennuksesta näkyy vain työkoneiden puoli. Piippu vihjaa siitä, että katon alta löytyy myös lämmitettävä soppi. Sen ovi avautuu nurkka kiertävälle pikku terassille. Siellä emäntä tarjoili pullakahvit, kun sää kaikin puolin suosi ulkoilua.

Kierros kolmen hehtaarin palstalla osoitti, mitä ahkeruus saa aikaan metsässä. Alue oli jaettu hoitolohkoihin, joista useat esittäytyvät jo semmoisina kuin kurssinsa käynyt omistaja haluaa. Vieressä kuva nuoresta männystä, jonka neulaset kertovat puun voivan hyvin.

Tämän metsän omistaja siistii paikat keräilemällä risu- ja oksasavottansa jäljet kasoihin lannoittamaan metsänpohjaa. Näin palstalla on helppo kävellä muuallakin kuin mönkijän tekemillä väylillä. Sieniä tähyiltiin, mutta turhaan. Puolukat sentään lupaavat jonkinmoista satoa. Niistä tuli emännän askare iltapäivän alkuun, kun mies tarttui isoon sahaan. Ja minä polkaisin pyöräni vauhtiin kohti kotia.