Totinen pyhä

Tämä hiukan hämärretty kuva on yli seitsemän vuoden takaa päivältä, jolloin totisina saatoimme keskeisen perheenjäsenen viimeiselle matkalleen, kuten sanonta kuuluu. Aiheeseen johdatti paitsi ajankohta myös aamulla varhain radiosta ohimennen kuultu haastattelu. Juhani Brander (?) siinä kertoi kirjastaan, johon hän on koonnut tai kirjoittanut  nekrologeja. Muistuipa mieleen, kuinka joskus vuosikymmeniä sitten peruskoulun yläluokilla tutkimme oppilaiden kanssa sekä Edgar Lee Mastersin Spoon River antologiaa  että Aapelin Meidän Herramme muurahaisia. Ja totta kai yrittelimme itsekin tuottaa jonkin sortin muistokirjoituksia ja muita luonnehdintoja isokokoisten kuvien ihmisistä.

Aamun haastateltava pani vielä paremmaksi: hänen mielestään meistä jokaisen olisi syytä kirjoittaa oma muistokirjoituksensa! Jäi vähän epäselväksi, missä se esitettäisiin. Ohjelmanumerona hautajaisissa? Nuori mies ei kuitenkaan itse ollut valmis laatimaan nekrologiaan, vaan ajatteli pyytää hommaan entisiä tyttöystäviään. Hetken tuumittuaan hän tarkensi, että nykyinen olisi paras ja lähetti terveisiä Minnalle...

Aikoinaan minulta jäi näkemättä Arto Seppälän Viisi naista kappelissa, vaikka sitä esitettiin pitkään Tampereella. Matka Kangasalta teatteriin ei edes olisi ollut pitkä, mutta ohi meni sekin laatuesitys. Siinä kuulemma tuli valotetuksi erään miehen taival melkoisen kattavasti naisten muisteluksina. Lieneekö nekrologeista innostunut Juhani B. kuullut edes puhuttavan näistä takavuosikymmenten hiteistä? Ehkä hyvinkin on, ja samalla ottanut asiakseen päivittää näitä yhä uudestaan ajankohtaisia aiheita. Marraskuu niitä vielä korostaa.