Tulppaaneita tulvillaan on maljakko eilisen vierailun jäljiltä. Ulkona lumi tuiskuaa, mutta pakkasta on enää nimeksi. Alkaa jo toivo pilkottaa uudesta valon, kasvun ja värien ajasta.
Kepeältä tuntui nakata nuhraantunut joululiina pöydältä pesukoneeseen, kaapia kynttilänjalasta steariinijämät ja huokaista: taas on selvitty yhdestä joulusta ruokineen kaikkineen. Eikä sitten ensi jouluna tämän huushollin kaapeista löydy enää loppiaisena minkään sortin laatikon, kinkun tai savustetun kalkkunan rippeitä!
Olin vielä hetki sitten aikeissa sonnustautua luistelemaan, mutta taidanpa pysyä poissa yhä yltyvästä tuulesta ja tuiskusta. Istahdankin kirja pivossa ihastelemaan kukkakimppua syrjäsilmällä, vähän kuin varkain lukemiselta.
4 kommenttia:
Kevään merkit myös mökillä viime keskiviikkona: aurinko paistoi ja oli uskomattoman kaunista. Kamera vaan ei ollut matkassa. Tulppaanipuskan vein ystävättärelleni myös kevään merkkinä - komeat ovat kuvan kukkasi komeissa kuvissa!
Näin se homma käy, joulu onnellisesti takana, kevät kaikkineen edessä. Ja minä saan taas lisätyksi kommentteja , minäkin.
Upea kimppu !Tulppaaneita on minullakin , mutta sulassa sovussa tonttujen kanssa !Joulusta on niin vaikea luopua...ja mitä luet ?Olen ahminut dekkareita pitkin joulua ja nyt lukaisin (!) paul Austerin "Näkymätön ".Outo kirja .Pidin ja en pitänyt .Oletko lukenut ?
En ole - vielä? - lukenut Austeria. Nyt rämmin hitaasti Mario Vargas Llosan Vihreää taloa. Jahka saan kirjan joskus luetuksi, tuikkaan siitä hämmentyneet kokemukseni blogiin. Mulla menee illat telkkaria kytätessä. Sieltä tulee usein komeaa katsottavaa. Eilen viimeksi ällistelin Avaran luonnon kuvia suurista Pohjois-Amerikan länsirannikon metsistä. Ja sitten tuli upeaa barokkia!
Lähetä kommentti