Tulppaaneita tulvillaan on maljakko eilisen vierailun jäljiltä. Ulkona lumi tuiskuaa, mutta pakkasta on enää nimeksi. Alkaa jo toivo pilkottaa uudesta valon, kasvun ja värien ajasta.
Kepeältä tuntui nakata nuhraantunut joululiina pöydältä pesukoneeseen, kaapia kynttilänjalasta steariinijämät ja huokaista: taas on selvitty yhdestä joulusta ruokineen kaikkineen. Eikä sitten ensi jouluna tämän huushollin kaapeista löydy enää loppiaisena minkään sortin laatikon, kinkun tai savustetun kalkkunan rippeitä!
Olin vielä hetki sitten aikeissa sonnustautua luistelemaan, mutta taidanpa pysyä poissa yhä yltyvästä tuulesta ja tuiskusta. Istahdankin kirja pivossa ihastelemaan kukkakimppua syrjäsilmällä, vähän kuin varkain lukemiselta.
