Uuden vuoden ensimmäinen aamu paljasti, kuinka tuisku oli tuivertanut yön mittaan ja jättänyt merkkinsä ikkunaan. Ennen puolta yhdeksää oli vielä pimeää paitsi, että luistelukentän valot paloivat. Näkymä oli niin outo, että virittelin Nikonin kuvauskuntoon (f8, valotus 1/10 s, ISO-640, 0 step). Yllä ensimmäinen kuva.
Kuvia kertyi kaikkiaan seitsemän. Muut säädöt pidin ennallaan, mutta viimeiseen kuvaan valitsin EV-arvoksi -2. Valotusajaksi tuli 1/13 s. Pitkä polttoväli selittää taustalla näkyvän kentän epätarkkuuden.
Hyvää uutta vuotta!
1 kommentti:
Samaa ! Kun tyhjennät muistikortin koneelle , jääkö nuo lukemat jonnekin talteen ? Minulle ei , tai sitten en ole tajunnut joitain säätöjä , täytyy myöntää , että on hiukan huonosti tullut luettua käyttöohjeet ---sitä kun on olevinaan osaava ja kuitenkin digi ja jokaikinen kamera on ihan oma juttunsa. Siis lukemat ovat vain kamerassa , ne pitäisi kuva kuvalta tallentaa paperille , jos mielii jäljestäpäin niitä tarkistella . Siten tuli kyllä tehtyä filmiaikaan. Ja sen jalustan kanssa olen huono , tuen aina käsivaralla milloin mihinkin koloon ja nurkkaan , joskus onnistuu , joskus ei .Koen jalusta niin paikkaan sitovaksi .
Lähetä kommentti