Osuipa eteeni tilanne, jossa piti äkkiä päättää, ostanko yhden joutilaaksi käyneen lipun vai en. Lipulla pääsi kuuntelemaan ja katsomaan Putkiremonttioopperaa Turun Konserttisaliin tänään klo 16. Ostin ja sain kumman kokemuksen. Ensinnäkin aihe yllättää: putkiremontti on tosiaan innoittanut sekä kirjoitus-ja sävellyshommiin että melkoiseen harjoitusrumbaan. Asialla ovat olleet niin Turun oopperakuoro kuin Turun seudun musiikkiopiston lapsikuoro ja lisäksi tietysti tehtävää varten koottu orkesteri. (http://www.facebook.com/pages/Putkiremonttiooppera/)
Puoli salia oli tyhjänä - vai pitäisikö sanoa täynnä? - kuuntelemassa parituntista esitystä. Musiikki soi niin kovaa, että laulujen sanoja kuuli vain sattumalta. Librettoa pimeässä syynäillen pysyi joten kuten kärryillä. Paras olikin tutkia vihkosta, sillä näyttämö tarjosi sekalaisia tavararykelmiä, joista parhaiten erottui kylpyhuone pyttyineen ja putkineen.
Taitavien solistien aarioita lomitti YIT:n remonttiporukaksi sonnustaunut kuoro. Siltä kuultiin koko performanssin reipasotteisin biisi, joka kirvoittikin yleisöstä oitis innostuneet aplodit. Mutta kerrottakoon myös se kotimatkalla kuultu huokaisu, että harrastajien esitykset taitavat sittenkin olla hauskoja vain esittäjille itselleen...
3 kommenttia:
juu, en taida tulla kuulemaan-luin jopa arvostelun tänään -kehui ikäväksi..
...mutta kaikki kunnia paikalliselle yrittämiselle --meinasi kehut unohtua ...ja osallistumiselle kulijajoukkoon.....
no niin , nyt tämä toimii ..
Ooppera on vaikea laji. Olen menossa tässä kuussa Tallinnaan La Bohemen esitykseen. Saa nähdä, mikä on anti rapakon tuolla puolen. Die Tote Stadt kansallisoopperassa oli huippuhieno! Latteaa esitystä ei haluais sen jälkeen kuulla.
Lähetä kommentti