Noidankehä koulukaverin kertomana

Jo kymmenen vuotta sitten Otava julkaisi Sirkka-Liisa Sassin romaanin Noidankehä, jota minä olen hissuksiin lukenut vasta nyt. Jokin on jarruttanut tarttumista kirjaan, vaikka siitä on puhuttu koulukaverienkin kesken. Sirkka-Liisa näet tuli alkujaan tutuksi rinnakkaisluokalta. Silloin hänet tunnettiin sukunimeltään Krapinojana.

Romaanin yli 400 tiheää sivua uuvuttivat aika ajoin lukijansa, mutta tarjosivat samalla  kummaa kontrastia mökkiympäristön raivaustöihin. Sirkka-Liisan oma elämä on tarjonnut ainekset tarinaan. Siitä käy ilmi skolioottisen selän pitkälle ulottuva varjo, kyttyrä. Se muokkaa naiseksi varttuvan tytön käsityksiä itsestään. Se vaatii kaiken aikaa huomiota niin, että se työntyy etualalle kaikissa kokemuksissa ja vääristää suhteita muihin ihmisiin. Itsetarkkailu on kokopäiväpuuhaa. Selän kierous tuntuu tuottavan narsistisen persoonallisuuden, kuten romaanin Lisa itsestään huomaa.

Suvi Ahola arvioi teoksen Helsingin Sanomissa 28.4.2001 otsikolla Selkänsä suulas vanki ja mainitsee muun muassa:

Noidankehä on omaelämäkerrallisena tarinana vetävä ja dramaattinen: kyllä Sass kertoja ja kielen käyttäjä on. Välillä tajunnanvirtamainen proosa oikein huikaisee, ja teräskoukut, enkelinsiivet ja Berliinin muuri ovat hauskoja metaforia.

Kasvu tylyssä perheessä ja skolioosin varjostama nuoruus etenevät vuoroon kertojan myöhemmän elämän kanssa.

Keino toimii, mutta siitä huolimatta tarina on kerta kaikkiaan liian yksityiskohtainen, holtiton ja laaja. 

 _ _

Sairaan naisen kasvukertomukseen rinnastuu hänen menestyvän miehensä monelta osin päinvastainen tarina: vastuunkantajasta tulee avuton, ottajasta jätetty.

_ _

Välillä melkein unohtuu, miksi tämäkin kirja kai loppujen lopuksi tehtiin: että ihminen vapautuisi ruumiistaan, palaisi sitten siihen takaisin ja lähtisi vihdoinkin liikkeelle elämässään. 

Tiedä, vaikka Sirkka-Liisa olisikin kirjansa kirjoittamalla päässyt liikkeelle. Hänethän tunnetaan sekä kuvataiteilijana että laulujen kirjoittajana ja säveltäjänä. Jo kouluvuosina hän erottui muista taiteilijan olemuksellaan. Olen ollut läsnä muutamissa hänen lauluilloissaan ja -konserteissaan, joista varsinkin Riisutut roolit riipaisi kuulijaansa. Upeita lauluja, koskettavia tulkintoja!