Tampereellakin tapahtuu

Tiistaina 2.8. suuntasin auton nokan kohti Kangasalaa. Sieltä löytyi kaveri illan teatterikeikalle. Jo kauan sitten hommasin liput Tampereen teatterikesään kutsuttuun ja Frenckell-näyttämöllä nähtyyn Jyväskylän kaupunginteatterin Yötarinoita-esitykseen (http://www.jyvaskyla.fi/kaupunginteatteri/naytelmat/yotarinoita). Keskisuomalaisuus kiinnostaa. Itse tarinoista en lippuja tilatessani tiennyt mitään. Vasta teatterissa selvisi, että kyse on unettomuudesta. Kuvat löytyvät Jyväskylän kaupunginteatterin omilta sivuilta.

No, valinta osui nappiin ainakin aiheen puolesta, sillä poden vähäunisuutta, ellen ajoittain peräti unettomuutta. Olisin voinut toimia yhtenä näytelmätekstiin aineksia antaneena, jos joku olisi huomannut kysyä. Teksti näet pohjautui sekä tutkimuksiin että haastatteluihin.

Keskisuomalaisen kriitikko Maiju Salmi pohtii ihmeissään 28.1.2011 esi-illan vaikutelmiaan:

Yötarinoita on kummallinen näytelmä, kummallinen myönteisessä mielessä. En ikinä olisi uskonut, että unettomien lähettämistä kirjoituksista koottu näytelmäteksti riittäisi kantamaan (väliaikoineen) kahden ja puolen tunnin mittaista esitystä. Niin kuitenkin kävi. Katsomossa ei tullut puutunut olo, vaikka esityksestä puuttuivat klassiset draaman kaaret, kliimaksit ja loppuratkaisut.

Näytelmä koostui yksittäisistä episodeista, tarinoista, joiden pohjalta kaupunginteatterin näyttelijä Anneli Karppinen oli tehnyt käsikirjoituksen. Sekä käsikirjoitus että Anssi Valtosen sovitus ja ohjaus osoittautuivat ilmeisen toimiviksi. 

Olen samaa mieltä Salmen kanssa. Lisäksi taas kerran huomasin, kuinka yksinkertaisen etevästi näyttämö tilana osataan hyödyntää ja kuinka taiten näyttelijät muuntuvat hahmosta toiseen. En havainnut yleisön kosiskelua, en musiikilla koristelua. Kun joku lauloi tai muuten soi, ääni rakensi olennaisesti kohtausta. Siksi toiseksi Yötarinat tarjosi sellaistakin tietoa, jota minulla ei ollut, vaikka aiheen parissa olen jonkin verran askarrellut. Siis näimme hiukan semmoisen valistusnäytelmän kuin joskus takavuosikymmeninä. Mutta aiheen käsitelytapa osoittautui niin tuoreeksi ja monipuoliseksi, että me kaksi vanhaa naista otimme mielihyvin vatsaan sen, mitä meille tarjottiin. Jaksoimme jopa jatkaa juttua aiheesta vielä pitkälle yöhön, kun takaisin Kangasalle päästiin. Sitten nukuttiin makeasti aamuun asti.