Kangenmiekkaa ja suppareita

Tänään koitti se päivä, jolloin ei ensimmäiseksi rynnätty raivaushommiin, vaan painuttiin ihan toisaalle. Pitkin kesää kangasteli mielessä, mikä ihme paikka on Kangenmiekka. Nimi näkyy tutulla tiellä viittoina, mutta tällä kertaa edes nettihaku ei tarjoa selvennystä kummaan nimeen. Geokätkentä, kartat ja retkeily mainitaan (ks. esim. http://www.kuhankuono.fi/fi/reitit-ja-opasteet/). Reitin varrella tavattu paikallinen maanomistajakin pyöritteli päätään osaamatta tarjota selitystä nimelle - ja tarjosi vinkkejä suppilovahveropaikoista.

Lampia ei näistä maisemista puutu. Ainakin isoimmat ovat syntyneet soranoton seurauksena. Missähän vaiheessa vettä on alkanut kaivannosta siprahdella? Ja käykö päinsä yhä kaapia soraa, vaikka vettä jo tulvisi? Näitä jäin miettimään, kun reitin varrelta löytyi järven kokoinen alue rannoillaan pari huvilaa.

Hiekkaranta levittäytyy kuin Rivieralla ikään. Komeat huvilat kuuluvat erään sorayrityksen omistajaveljeksille. He ovat kuulemma järjestäneet alueella muun muassa triathlon-kisoja. Näin kertoili se sienestämästä tavattu maanomistaja, jonka metsät rajoittuvat äveriäiden veljesten maihin.

Tässä toisen veljen aurinkoista rantaa. Huvila lymyää männikössä. Vettä tekojärvessä on parin metrin syvyydeltä. Veljesten huviloita yhdistää hietakannas, jonka toisellakin puolella levittäytyy vesi. Eikä näy yhtään mökkiä, saati huvilaa!

Vahdon ja Nousiaisten metsiä halkovat isot, runsasvetiset ojat, sillä alue on perin soista. Kuvan mökki löytyi Käärmelähteen tuntumasta lammen rannalta, josta tumma vesi virtaa ojaa pitkin ties minne. Melkeinpä lampi kuin lampi on saanut rannoilleen mökin, joskus useita kuten se Turtan lampi, jonka yhdessä rantamökissä istun kirjoittamassa.

Paikoin Kangenmiekan reittipolku kulki mehevissä sammalikoissa. Suppilovahveroita löytyi miltei polulta. Tuli sentään otetuksi tyhjä kori matkaan sienten varalta, eikä suotta. Melkoisen satsin keräsin, vaikken suuremmin suppiksia etsinyt.Oli paljon muutakin katseltavaa kuten kukkivat lieot ja hienot jäkäliköt. Taukopaikoissakin tuli viihdytyksi. Ei siis ihme, että alle kymmenen kilometrin matkaan hupeni neljä tuntia.