Aamun rytinästä iltapäivän hiljaisuuteen

Puoli kahdeksan aikoihin aamulla ulkoa kuului sen kokoista rytinää, että oli ponkaistava äkkiä katsomaan, mistä on kyse. Rekkahan se siellä oli jo toimittamassa eilen tilattua uimarantahiekkaa. Kuvassa näkyy tilanne, jolloin iso auto oli hissannut lavalle kasetin, täydessä hiekkalastissa sekin.

Kaksi  komeaa kekoa odottaa huomista aamua. Silloin pihassa ahkeroinut kaivuri, uuttera ja taitava Mitro ohjaimissaan, levittää hiekat. Tänään rantaa valmisteltiin aluskankaan levitystä varten. Aamulla työ viimeistellään, ja ranta tosiaan muuttuu biitsiksi. Unelmilla on taipumus toteutua!

Parin viikon päästä komeus viimeistellään uimalaiturilla. Sille on paikka katsottuna läheltä kuvassa näkyvää kiveä. Sitten ei uimarin tarvitse enää tuhria varpaitaan pohjamutaan, kun portailta pääsee suoraan niin syvälle, etteivät jalat tapaa pohjaa.

Iltapäivä oli vielä alussaan, kun puuhat rannassa loppuivat - polttoainepulaan. Niinpä jäin mökille yksikseni, kunnes taas varhain huomisaamuna pitäisi ulkoa kuulua kaivinkoneen tuttu pörinä.

Viikossa on saatu paljon aikaan: salaoja- ja sadevesien poistosysteemi on nyt toteutettu ammattitaitoisesti. Lisäksi kannot ovat saaneet kyytiä, samoin valtaisa risukasa. Mökkiympäristö näyttää jo kotipihalta, ei enää ryteiköltä. Maansiirtohommista päästään kohta levittelemään multaa, siirtelemään isoja  kiviä sopiviin paikkoihin ja muuta mukavaa. Koeviljelyt on aloitettu sammalikon tuottamiseksi...

Mutta tämän illan nautin kiireettömästä hiljaisuudesta. Kova tuulikaan ei enää rymistele puissa, niin kuin vielä eilen. Jos hyvin käy, näen uudestaan kurkien lentelevän lammen tuntumassa. Joutsenpariskunta tutkaili sekin lampea, mutta ei onneksi asettunut pesimäpuuhiin. Vain yksi telkkäpariskunta näkyy tehneen lammesta kotipaikkansa. Pihalla lintuja ei enää näy kovinkaan runsaasti, sillä lintujen ruokinta-astioista on syöty viimeinenkin murunen. Jatkan lintujen ruokintaa vasta syksyllä. Eiköhän niin ole ihan hyvä toimia.