Laatokka, Neva, Pähkinäsaari - elämäntien solmukohta

Lauantaina 9.6. retkeiltiin Pähkinälinnan kaupunkiin - Schlüsselburg, ruots. Nöteborg -, joka sijaitsee siinä, mistä Laatokka purkautuu Nevaan. Kaupunkipahasesta pääsee moottoriveneellä nopsasti historialliseen Pähkinäsaaren linnoitukseen. Se on pätevin syin hyväksytty Unescon maailmanperintökohteeksi. Koululäksyjä lukemalla suomalaisetkin tutustuvat paikkaan ja muistavat ainakin sen, että siellä solmittiin 1323 Pähkinäsaaren rauha. Tässä ilmeisesti suullisena  tehdyssä rauhassa määriteltiin ensi kertaa Ruotsille itäraja. Sittemmin sitä on siirrelty sinne tänne aina, kun voimasuhteet alueella ovat muuttuneet.

Pähkinäsaari toimi vuosisatoja myös vankilana. Erityisesti poliittisia vankeja on eristetty saarelle. Sekö lienee syynä linnoituksen kurjaan kuntoon? Rahapulakin vaivannee, sillä Pietarissa on jo kunnostettu ja yhä riittää korjattavaksi paljon sekä rakennuksia että puistoja.

Toisessa maailmansodassa Saksa pyrki ja pääsi joksikin aikaa Pähkinälinnan alueen herraksi. Mutta Pähkinäsaarta Saksa ei pystynyt valtaamaan. Ei ihme, että saareen eristettyjen puolustajien muisto elää. Hautoja hoidetaan. Monumentteihin on käytetty materiaalia romuaseista. Saarta puolustaneiden ja siinä tehtävässä kaatuneiden nimet löytyvät kiveen hakattuina.


Saksalaiset eivät myöskään kyenneet  ylittämään Nevaa, vaikka ankarasti yrittivät melkein 500 päivän ajan  8.9.1941 - 18.1.1943. Näiden taistelujen muistoksi on koverrettu sotatantereen kohdalla nykyisin kulkevan valtatien alle museo, jossa pääsee katselemaan dioramana paikalla käytyjä taisteluita. Maalaus on 40 pitkä metriä. Syvyyttä esityksellä on 8 metriä niin, että etualan poterot ja juoksuhaudat on voitu rakentaa todenmukaisesti. Teoksen maalaaminen kuuluu vaatineen kolme vuotta neljältä taiteilijalta. Yksi heistä oli osallistunut kuvattuihin taisteluihin. Kerrassaan häkellyttävä näkymä, josta otin useita puhelinkuvia ihan luvalla. Se maksoi 50 ruplaa.

Katsojat seisovat ikään kuin venäläisten puolella. Neva on tässä kohden kapeimmillaan. Vastarannalta tulittavat saksalaiset, mikä ei kuitenkaan näytä pysäyttävän venäläisten hyökkäystä. Tarkastelukulma on juuri sellainen, johon totuttiin neuvostoaikaan. Silloin museo olikin hyvin suosittu käyntikohde, mutta ilmeisesti ei enää ole kuin satunnaisten kävijöiden löytämä paikka. Meidän asiantuntevat oppaamme osasivat viedä porukan tännekin samoin kuin niille haudoille, joissa lepäävät Nevan  taisteluissa kaatuneet.

Kuulimme myös, että piirityksen yhä jatkuessa venäläiset kykenivät rakentamaan rautatien Nevan länsirannalle. Se auttoi ratkaisevasti Leningradin huoltamista, kunnes leningradilaisten lähes 900 päivän painajainen lopulta päättyi. Suurista menetyksistä huolimatta osa kaupunkilaisista säilyi hengissä. Uhrit muistetaan. Etenkin Piskarjovin hautausmaalla ikuinen tuli, suuret hautakummut, muistomerkit ja huolellisesti hoidettu puisto kertovat, ettei kärsimysten aikaa ole unohdettu. Oli aiheellista käydä Piskarjovissa heti Pietariin tultaessa.

Meidän retkemme jatkui vielä yhteen kohteeseen: inkeriläisten pariin Kelttoon. Se sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Siitä seuraava juttu.