Raakakuvista uusia virityksiä

Mökkimaastosta löytyi loppukesästä kauriin luuranko. Yhä se häämöttää paljaana, mutta palasiksi hajonneena. Kylkiluita ei ollut tunnistaa, sillä niitä peitti heleän vihreä kasvusto. Näyttivät aivan jonkin liljakasvin lehdiltä. Vain kallo oli vastustanut lahoamista muita luita paremmin. Kuva todistaa senkin, kuinka hyvät hampaat eläimellä on ollut käytössään. Ikenien kirkas vihreä on samaa kasvustoa kuin niissä luissa, joista ei otettu kuvia.

Otoksessa kiinnostaa myös sen jälkikäsittely. Kun kerran raw-dataa oli tallessa, sitä oli muun muassa mahdollista tutkia väri väriltä. Tekijän mukaan värikylläisyyttä ja kontrastia saattoi tulla liiaksi. Toisaalta kuitenkin oli tarpeen saada esiin juuri tuo räikeä vihreys. Samaan kauppaan irtosi muukin vihreys. Neulasista taitaa keskustelu vielä jatkua lisäkokeilujen myötä. Mahdollisesti raakakuvan kopiosta syntyy vielä muitakin versioita.

Tässä sienikuvassa kaikki värit toistuvat kallokuvaa hillitymmin. Värit miellyttävät silmää, samoin tarkkuus. Mikään sävy ei tunnu kirkaisevan. Silti sammalen täyteläinen vihreys ei jätä toivomisen varaa, kun kerran realistisuutta tavoitellaan. Hempeä aprikoosin värisyys sienissä ihastuttaa.

Viimeisenä kuvana tarjoilen sen, joka minun silmiini näyttää kaikin puolin onnistuneelta. Kaikki sävyt ja rajauksin tarkistettu sommittelu ovat tuottaneet hyvää jälkeä. Ei ihme, sillä tämän kuvan kanssa on tehty eniten jälkikäsittelytöitä. Tekijä itsekin on tyytyväinen tulokseen.

Kuva on otettu viime lauantaina aamupäivällä Nautelankoskella. Siellä "aina" ollut sauna kunnostettiin vuosi pari sitten. Ehkä sitä jopa käytetään tai edes näytetään osana alueen muita museoita.

Koska tämän sivun kuvat eivät ole minun ottamiani tai käsittelemiäni, kerrottakoon, että olen saanut luvan käyttää kuvia blogissani. Pohdiskelen samalla, olisiko minusta raw-datan parissa työskentelemään.

Yli vuoden takaisella maisema- ja kasvivalokuvauksen kurssilla Kuusamossa tunnustin suureen ääneen, että käytän Picasaa kuvien korjailuun. Värisävyjäkin olen muutellut huksfluks.  Seurasi syvä hiljaisuus. Pitkälle harrastuksessaan edistyneet kurssikaverit osoittivat vaikenemalla, että minunkin olisi aika siirtyä kunnon ohjelmiin. Kurssin vetäjä Paavo Hamunen, ammattivalokuvaaja, vannoi Adoben Lightroomin nimeen. Sillä voi sekä käsitellä että arkistoida kuvia. Testasin ohjelmaa, mutta se tuntui liialliselta minun käyttööni.

Syksyn mittaan yritän käynnistää isoksi paisuneen kuvavarastoni arkistoinnin, niin kuin kurssilla suositeltiin. Homma onnistunee Lightroomia tuntuvasti kevyemmällä ohjelmalla nimeltä ACDsee, jonka ostin muutama kuukausi sitten. Ohjelma näyttää kuvista kurvin poikineen ja muuta tarpeellista, joten työkalusta ei ole puutetta silloinkaan, kun jokin kuva kaipaa myös käsittelyä. - Perästä kuuluu.